Viulistien lanneselän liikekontrollin harjoittamisen vaikutus alaselän toimintahäiriöihin ja soittamiseen
Heinäheimo, Petri; Puolakainen, Markkus; Viskari, Teemu (2014)
Heinäheimo, Petri
Puolakainen, Markkus
Viskari, Teemu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403243438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403243438
Tiivistelmä
Muusikoilla on muuta väestöä enemmän tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia. Yhtenä suurena tuki- ja liikuntaelimistön ongelma-alueena on lanneselkä. Työelämän ja musiikkifysioterapian taholta tuli ehdotus viulistien liikekontrollin kartoitukseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, voiko viulistien alaselän toimintahäiriöitä löytää liikekontrollitesteillä ja pystytäänkö näitä toimintahäiriöitä parantamaan antamalla yksinkertaisia liikekontrolliharjoitteita itsenäisesti tehtäväksi. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Auron Oy:ssä työskentelevien fysioterapeuttien kanssa. Tutkittavana ryhmänä olivat Metropolia–ammattikorkeakoulun viulistiopiskelijat (n=17), joista yhdeksän henkilöä (n=9) suoritti tutkimuksen loppuun.
Tutkimuksessa tutkittavien lanneselän liikekontrolli mitattiin kuudella eri liikehallinnan testillä. Tutkittavat täyttivät myös lanneselän toimintahäiriöitä ja niiden vaikutusta soittamiseen kartoittavat kyselylomakkeet (CPGQ, modifioitu DASH). Tutkittaville ohjattiin liikekontrollihäiriöiden pohjalta suuntaspesifit harjoitteet itsenäisesti tehtäväksi. Harjoitteluintervention aika oli noin kolme kuukautta. Noin kuukauden harjoittelun jälkeen harjoitteiden suoritustekniikka tarkistettiin ja tutkittaville annettiin lisäharjoitteet. Tämän jälkeen liikekontrolli mitattiin uudelleen ja tutkittavat täyttivät kyselylomakkeet uudelleen.
Testien ja kyselylomakkeiden perusteella selvisi, että liikekontrollitesteillä pystytään löytämään tutkimuksen määrittelemistä lanneselän toimintahäiriöistä vain kroonista kipua. Kaikilla tutkittavilla oli jonkin asteinen alaselän kroonisen kivun luokka. Kaikilta testattavilta ei löytynyt modifioidun DASH -kyselymittarin avulla soittamiseen vaikuttavia selkäperäisiä ongelmia. Ei-läpäistyjen liikekontrollitestien määrällä ei ollut yhteyttä kroonisen kivun luokkaan (r=0,16), eikä modifioidun DASH –kyselymittarin tuloksiin (r=0,06). Harjoitteluajan jälkeen tutkittavien ei-läpäistyjen liikekontrollitestien määrä pieneni merkittävästi (p=0,02; p<0,05). Soittamisen aikana koettujen toimintahäiriöiden määrä alaselän alueella modifioidun DASH-kyselymittarin avulla mitattuna ei vähentynyt intervention jälkeen (p=0,41; p>0,05). Opinnäytetyöhön ei saatu mukaan verrokkiryhmää, joten intervention suoraa vaikutusta ei voitu todeta.
Jatkotutkimuksena ehdotetaan samantapaista tutkimusta kontrolliryhmällä. Yksi mahdollisista jatkotutkimuksista voisi olla samanlainen tutkimus, johon valikoituvat tutkittaviksi henkilöiksi muusikot, joilla on todettu mittavia lanneselän toimintahäiriöitä. Tutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen perusteella viulistien rintarangan liikekontrollin tutkiminen olisi paikallaan. Myös faskiarakenteiden käsittelyn ja liikekontrollin yhteyttä toisiinsa sekä viulistien lanneselän krooniseen kipuun olisi mielekästä tutkia jatkossa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, voiko viulistien alaselän toimintahäiriöitä löytää liikekontrollitesteillä ja pystytäänkö näitä toimintahäiriöitä parantamaan antamalla yksinkertaisia liikekontrolliharjoitteita itsenäisesti tehtäväksi. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Auron Oy:ssä työskentelevien fysioterapeuttien kanssa. Tutkittavana ryhmänä olivat Metropolia–ammattikorkeakoulun viulistiopiskelijat (n=17), joista yhdeksän henkilöä (n=9) suoritti tutkimuksen loppuun.
Tutkimuksessa tutkittavien lanneselän liikekontrolli mitattiin kuudella eri liikehallinnan testillä. Tutkittavat täyttivät myös lanneselän toimintahäiriöitä ja niiden vaikutusta soittamiseen kartoittavat kyselylomakkeet (CPGQ, modifioitu DASH). Tutkittaville ohjattiin liikekontrollihäiriöiden pohjalta suuntaspesifit harjoitteet itsenäisesti tehtäväksi. Harjoitteluintervention aika oli noin kolme kuukautta. Noin kuukauden harjoittelun jälkeen harjoitteiden suoritustekniikka tarkistettiin ja tutkittaville annettiin lisäharjoitteet. Tämän jälkeen liikekontrolli mitattiin uudelleen ja tutkittavat täyttivät kyselylomakkeet uudelleen.
Testien ja kyselylomakkeiden perusteella selvisi, että liikekontrollitesteillä pystytään löytämään tutkimuksen määrittelemistä lanneselän toimintahäiriöistä vain kroonista kipua. Kaikilla tutkittavilla oli jonkin asteinen alaselän kroonisen kivun luokka. Kaikilta testattavilta ei löytynyt modifioidun DASH -kyselymittarin avulla soittamiseen vaikuttavia selkäperäisiä ongelmia. Ei-läpäistyjen liikekontrollitestien määrällä ei ollut yhteyttä kroonisen kivun luokkaan (r=0,16), eikä modifioidun DASH –kyselymittarin tuloksiin (r=0,06). Harjoitteluajan jälkeen tutkittavien ei-läpäistyjen liikekontrollitestien määrä pieneni merkittävästi (p=0,02; p<0,05). Soittamisen aikana koettujen toimintahäiriöiden määrä alaselän alueella modifioidun DASH-kyselymittarin avulla mitattuna ei vähentynyt intervention jälkeen (p=0,41; p>0,05). Opinnäytetyöhön ei saatu mukaan verrokkiryhmää, joten intervention suoraa vaikutusta ei voitu todeta.
Jatkotutkimuksena ehdotetaan samantapaista tutkimusta kontrolliryhmällä. Yksi mahdollisista jatkotutkimuksista voisi olla samanlainen tutkimus, johon valikoituvat tutkittaviksi henkilöiksi muusikot, joilla on todettu mittavia lanneselän toimintahäiriöitä. Tutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen perusteella viulistien rintarangan liikekontrollin tutkiminen olisi paikallaan. Myös faskiarakenteiden käsittelyn ja liikekontrollin yhteyttä toisiinsa sekä viulistien lanneselän krooniseen kipuun olisi mielekästä tutkia jatkossa.