Viulistien lanneselän liikekontrollin harjoittamisen vaikutus alaselän toimintahäiriöihin ja soittamiseen

Abstract

Muusikoilla on muuta väestöä enemmän tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia. Yhtenä suurena tuki- ja liikuntaelimistön ongelma-alueena on lanneselkä. Työelämän ja musiikkifysioterapian taholta tuli ehdotus viulistien liikekontrollin kartoitukseen.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, voiko viulistien alaselän toimintahäiriöitä löytää liikekontrollitesteillä ja pystytäänkö näitä toimintahäiriöitä parantamaan antamalla yksinkertaisia liikekontrolliharjoitteita itsenäisesti tehtäväksi. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Auron Oy:ssä työskentelevien fysioterapeuttien kanssa. Tutkittavana ryhmänä olivat Metropolia–ammattikorkeakoulun viulistiopiskelijat (n=17), joista yhdeksän henkilöä (n=9) suoritti tutkimuksen loppuun.

Tutkimuksessa tutkittavien lanneselän liikekontrolli mitattiin kuudella eri liikehallinnan testillä. Tutkittavat täyttivät myös lanneselän toimintahäiriöitä ja niiden vaikutusta soittamiseen kartoittavat kyselylomakkeet (CPGQ, modifioitu DASH). Tutkittaville ohjattiin liikekontrollihäiriöiden pohjalta suuntaspesifit harjoitteet itsenäisesti tehtäväksi. Harjoitteluintervention aika oli noin kolme kuukautta. Noin kuukauden harjoittelun jälkeen harjoitteiden suoritustekniikka tarkistettiin ja tutkittaville annettiin lisäharjoitteet. Tämän jälkeen liikekontrolli mitattiin uudelleen ja tutkittavat täyttivät kyselylomakkeet uudelleen.

Testien ja kyselylomakkeiden perusteella selvisi, että liikekontrollitesteillä pystytään löytämään tutkimuksen määrittelemistä lanneselän toimintahäiriöistä vain kroonista kipua. Kaikilla tutkittavilla oli jonkin asteinen alaselän kroonisen kivun luokka. Kaikilta testattavilta ei löytynyt modifioidun DASH -kyselymittarin avulla soittamiseen vaikuttavia selkäperäisiä ongelmia. Ei-läpäistyjen liikekontrollitestien määrällä ei ollut yhteyttä kroonisen kivun luokkaan (r=0,16), eikä modifioidun DASH –kyselymittarin tuloksiin (r=0,06). Harjoitteluajan jälkeen tutkittavien ei-läpäistyjen liikekontrollitestien määrä pieneni merkittävästi (p=0,02; p<0,05). Soittamisen aikana koettujen toimintahäiriöiden määrä alaselän alueella modifioidun DASH-kyselymittarin avulla mitattuna ei vähentynyt intervention jälkeen (p=0,41; p>0,05). Opinnäytetyöhön ei saatu mukaan verrokkiryhmää, joten intervention suoraa vaikutusta ei voitu todeta.

Jatkotutkimuksena ehdotetaan samantapaista tutkimusta kontrolliryhmällä. Yksi mahdollisista jatkotutkimuksista voisi olla samanlainen tutkimus, johon valikoituvat tutkittaviksi henkilöiksi muusikot, joilla on todettu mittavia lanneselän toimintahäiriöitä. Tutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen perusteella viulistien rintarangan liikekontrollin tutkiminen olisi paikallaan. Myös faskiarakenteiden käsittelyn ja liikekontrollin yhteyttä toisiinsa sekä viulistien lanneselän krooniseen kipuun olisi mielekästä tutkia jatkossa.

Musicians have an above average number of musculoskeletal problems. One of the biggest areas of musculoskeletal problems is the lumbar spine. The suggestion to evaluate the movement control of violinists’ lumbar spine came from the working life, from a physical therapist that specializes in musicians.

The aim of this thesis was to find out if the movement control tests are able to find dysfunctions in the lumbar spine area and if these dysfunctions can be helped by giving simple movement control exercises, which are carried out independently. The thesis was conducted in co-operation with physical therapists from Auron Oy. The study group was gathered from amongst the violinist students from Metropolia University of Applied Sciences. At the beginning there were seventeen (n=17) participants and nine (n=9) of these completed the study.

The movement control of the test subjects was measured with six different tests. The subjects also filled in questionnaires (CPGQ, modified DASH) which measured dysfunctions of the lumbar spine and its effects on playing the violin. The subjects were given direction specific exercises based on their failed movement control tests that they trained independently. The test subjects had three months to train their movement control. After approximately one month, their movement control exercise techniques were checked and they received one more movement control exercise. After this intervention the movement controlled tests were performed again and the test subjects also answered the questionnaire again.

Based on the movement control tests and the questionnaires, it can be said that the movement control tests are able to find only the grade of chronic pain out of all the variables used in the definition of lumbar spine dysfunctions in this thesis. The number of failed movement control tests did not have any significant correlation with the grade of chronic pain (r=0,16) nor with the results of the modified DASH questionnaire (r=0,06). After the exercise intervention of three months the number of failed movement control tests was significantly lower (p=0,02; p<0,5). The experience of lumbar spine problems while playing the violin measured with the modified DASH questionnaire did not change significantly after the intervention (p=0,41; p>0,05). There was no control group in this study, and therefore the direct effects of the intervention cannot be confirmed.

It is suggested that this study should be further researched with a control group. One possible further research could be an almost identical research done with musicians who have significant lumbar spine dysfunctions. Based on the observations done during the research it would be appropriate to study the movement control of the thoracic spine. Also studying the relationship between movement control and treating the fascial structures and their combined influence on chronic lower back pain could be meaningful.