Kiireellisen hoidon tarpeen arvioinnin menetelmät mielenterveyshoitotyössä

Abstract

Mielenterveys on olennainen osa yksilön hyvinvointia ja toimintakykyä. Päivystysosastoilla hoitajat arvioivat hoidon tarpeen kiireellisyyttä nopeatempoisesti. He tuntevat usein epävarmuutta mielenterveyspotilaiden kohtaamisessa ja arvioinnissa sekä kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta ja arviointia helpottavia menetelmiä tuekseen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia kiireellisen hoidon tarpeen arvioinnin menetelmiä mielenterveyshoitotyössä on käytössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista ja luotettavaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille, organisaatioille ja oppilaitoksille, jotta potilaiden hoidon kiireellisyyden arviointi, häiriöiden ja riskien tunnistaminen sekä hoitoon ohjaaminen helpottuisi ja nopeutuisi. Opinnäytetyöhön valikoitui mukaan 14 tieteellistä tutkimusta ja tutkimusartikkelia, joiden tulokset analysoitiin teemoittelun avulla. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella teemoiksi muodostuivat kiireellisyysluokittelu, digi- ja etätriage, erotusdiagnostiikka sekä riskinarviointi ja tunnistaminen. Johtopäätöksinä opinnäytetyössä oli, että päivystysosastojen triage-hoitajat ovat usein potilaan ensimmäinen kontakti, joten hoitajan on tärkeää tunnistaa yksilöllisesti oireet ja riskit ennen potilaan tilan huononemista. Kiire, kokemattomuus ja epävarmuus mielenterveyspotilaiden kohtaamisesta vaikeuttavat triage-hoitajien työtä. Vaikka jokaiselle potilaalle sopivaa ja kaiken kattavaa apuvälinettä kiireellisyyden arviointiin ei ole olemassa, niin kiireellisyyden arvioinnin helpottamiseksi on kuitenkin kehitetty useita erilaisia toimivia apuvälineitä, jotka ovat tavallisesti helppoja ja nopeita käyttää. Puhelimitse tai videon välityksellä tapahtuva hoidon kiireellisyyden arviointi osoittautui varteenotettavaksi keinoksi vastata etenkin syrjäisten seutujen asukkaiden akuutteihin mielenterveysongelmiin. Jatkotutkimus- ja kehitysehdotuksina nousi esiin mielenterveyspotilaan haastattelun apuvälineeksi tarpeellinen muistilista ja sen testaaminen triage- hoitajilla. Toisena ehdotuksena MHTT-CAT-työkalun muokkaaminen niiden triage-hoitajien kouluttamiseen ja pätevyyden arviointiin, jotka tekevät hoidon kiireellisyyden arviointia kasvokkain potilaan kanssa.