Syömishäiriödiskurssit suomalaisissa uutis- ja ajankohtaisjutuissa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan suomalaisissa uutis- ja ajankohtaisjutuissa esiintyviä syömishäiriödiskursseja. Tutkimuksessa on analysoitu puolen vuoden seurantajakson ajalta kerättyjä artikkeleita. Artikkelit on julkaistu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen verkkosivuilla ja niitä on yhteensä kahdeksan. Aineisto on kerätty hakemalla medioiden verkkosivuilta hakusanalla syömishäiriö ja karsimalla pois kaikki ne jutut, joissa syömishäiriö ei ole keskeisenä aiheena. Tutkimus keskittyy nimenomaan uutis- ja ajankohtaisjuttuihin, joten aineistosta on karsittu pois esimerkiksi kolumnit sekä pää- ja mielipidekirjoitukset.

Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin, ja sen tavoitteena oli erotella kootusta aineistosta siinä toistuvia syömishäiriöitä tai niitä sairastavia henkilöitä koskevia diskursseja. Diskursseilla tarkoitetaan kielenkäytön tapoja, jotka vaihtelevat tilanteesta riippuen ja joiden avulla ympäröivää sosiaalista todellisuutta hahmotetaan ja rakennetaan. Tutkimuksen ytimessä on siis kysymys siitä, miten ja millaisin sanavalinnoin syömishäiriöistä aineistoksi valikoituneissa artikkeleissa puhutaan.

Diskurssianalyysin voi jaotella kolmeen koulukuntaan: angloamerikkalaiseen eli brittiläiseen, ranskalaiseen ja saksalaiseen traditioon. Brittiläisessä traditiossa, josta myös suomalainen diskurssien tutkimus on saanut vaikutteita ja johon tässä tutkimuksessa nojaudutaan, dis-kursseja tutkitaan kielenkäytön näkökulmasta. Brittiläinen traditio pyrkii kuvaamaan ihmisten välistä keskustelua ja sen kautta selittämään, millaiset normit ohjailevat ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Tutkimusaineistosta nousi esiin kolme diskurssia: auktoriteettien vastuun diskurssi, selviytymisen diskurssi sekä tieteellinen diskurssi. Auktoriteettien vastuun diskurssi korostaa auktoriteettien, esimerkiksi päättäjien, terveydenhuollon asiantuntijoita tai urheiluseurojen valmentajien, vastuuta syömishäiriökeskustelussa sekä sairauksien ennaltaehkäisemisessä, havaitsemisessa ja hoidossa. Selviytymisen diskurssi keskittyy sairauden selättämiseen ja niin sanottuihin selviytymistarinoihin, joiden keskiössä ovat omilla valinnoillaan aktiivisesti omaan hyvinvointiinsa vaikuttavat sankaripotilaat. Tieteellinen diskurssi käsittelee syömishäiriöitä ja niiden taustoja nimenomaan asiantuntijan, ei yksilön tai kokijan, kautta. Haastateltavina on asiantuntijoita, eivätkä jutut henkilöidy tiettyyn ihmiseen.

Lopputuloksena voidaan todeta, että aineistosta löytyneiden diskurssien perusteella syömis-häiriöuutisointi vaikuttaa elävän terveysjournalismin ja tabloidisaation seurausten ristipaineessa, faktapohjaisen tiedonvälityksen ja viihteellisyyden välillä tasapainoillen: toisaalta uutisoinnissa näkyy terveysjournalismille ominainen auktoriteettiusko ja faktoissa pitäytyminen, toisaalta taas tabloidisaation mukanaan tuoma viihteellisyys ja henkilötarinoiden nostaminen asiantuntijalausuntojen yläpuolelle lukijoiden kiinnostuksen säilyttämiseksi.