Sairaanhoitajien päihteiden väärinkäyttö : Kirjallisuuskatsaus
Blomqvist, Sanna (2014)
Blomqvist, Sanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285208
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää tämän hetkistä tietoa sairaanhoitajien päihteiden väärinkäytöstä. Tehtävinäni oli selvittää miten yleistä sairaanhoitajien päihteiden väärinkäyttö on, millaisia riskitekijöitä siihen liittyy ja miten ongelman voi tunnistaa, miten sairaanhoitajan päihteiden väärinkäyttöön voidaan puuttua sekä miten ilmiöitä voidaan hoitaa. Opinnäytetyöni on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Aineistona oli 17 artikkelia ja tutkimusta.
Sairaanhoitajien päihteiden väärinkäytön yleisyyden arvioidaan olevan verrattavissa normaaliväestöön. Ongelma on yleisin ensihoidon, psykiatrian ja syöpätautien erikoisaloilla. Alkoholi on käytetyistä päihteistä yleisin. Olennaisimpia riskitekijöitä sairaanhoitajien päihteiden väärinkäytölle ovat ylisuorittaminen, työpaikoilla koettu stressi, tieto lääkkeistä ja perheen päihdehistoria. Sairaanhoitajan päihteiden väärinkäyttöä voi olla vaikea tunnistaa, sillä tuntomerkit ovat usein niin sanottuja yleisoireita, epätarkkoja ja helposti salattavissa. Tuntomerkit usein riippuvat myös käytetystä päihteestä ja sen käyttötavasta. Yleensä kuitenkin sairaanhoitajille muodostuu tietynlainen käyttäytymiskaava, jota tarkastelemalla ongelma voidaan tunnistaa. Työpaikka on usein se paikka, mistä päihteitä saadaan ja se on myös usein juuri se paikka, missä päihteiden väärinkäytöstä jäädään kiinni. Tällöin ongelma on usein jo edennyt riippuvuusasteelle. Etiikka ja laki velvoittavat toista sairaanhoitajaa puuttumaan kollegan päihdeongelmaan, mutta usein työpaikalla muodostetut ystävyyssuhteet ja pelko toisen reaktiosta sekä oman maineen menettämisestä estävät puuttumisen. Kun ongelmaan puututaan, se tulee tehdä kunnioittavasti ja hienovaraisesti. Ensimmäinen askel on kuunnella toista, jonka jälkeen esimiehen kanssa järjestetään interventiotapaaminen, jonka tavoitteena on hoitoon hakeutuminen. Hoito-ohjelmista tavanomaisimmat ovat kurinpidolliset hoito-ohjelmat ja vapaaehtoiset hoito-ohjelmat. Vapaaehtoiseen hoitoon liittyvällä seurantahoidolla on saatu parhaimpia tuloksia päihteiden väärinkäytöstä toipumisessa ja työhön palaamisesta. Varhaisella puuttumisella, koulutustilaisuuksilla ja työpaikan selkeillä toimintaohjeilla voidaan ennaltaehkäistä sairaanhoitajien päihteiden väärinkäyttöä.
Jatkotutkimuksena tulisi selvittää erityisesti sairaanhoitajien päihteiden väärinkäyttöä Suomessa. Lisää tietoa tulisi saada siitä, mitkä asiat johtavat päihteiden väärinkäyttöön. Tehokkaita puuttumis- ja hoitotapoja tarvitaan, jotta ensisijainen ongelman hoitomenetelmä ei olisi sairaanhoitajien ammatinharjoittamisoikeuksien poistaminen tai rajoittaminen.
Sairaanhoitajien päihteiden väärinkäytön yleisyyden arvioidaan olevan verrattavissa normaaliväestöön. Ongelma on yleisin ensihoidon, psykiatrian ja syöpätautien erikoisaloilla. Alkoholi on käytetyistä päihteistä yleisin. Olennaisimpia riskitekijöitä sairaanhoitajien päihteiden väärinkäytölle ovat ylisuorittaminen, työpaikoilla koettu stressi, tieto lääkkeistä ja perheen päihdehistoria. Sairaanhoitajan päihteiden väärinkäyttöä voi olla vaikea tunnistaa, sillä tuntomerkit ovat usein niin sanottuja yleisoireita, epätarkkoja ja helposti salattavissa. Tuntomerkit usein riippuvat myös käytetystä päihteestä ja sen käyttötavasta. Yleensä kuitenkin sairaanhoitajille muodostuu tietynlainen käyttäytymiskaava, jota tarkastelemalla ongelma voidaan tunnistaa. Työpaikka on usein se paikka, mistä päihteitä saadaan ja se on myös usein juuri se paikka, missä päihteiden väärinkäytöstä jäädään kiinni. Tällöin ongelma on usein jo edennyt riippuvuusasteelle. Etiikka ja laki velvoittavat toista sairaanhoitajaa puuttumaan kollegan päihdeongelmaan, mutta usein työpaikalla muodostetut ystävyyssuhteet ja pelko toisen reaktiosta sekä oman maineen menettämisestä estävät puuttumisen. Kun ongelmaan puututaan, se tulee tehdä kunnioittavasti ja hienovaraisesti. Ensimmäinen askel on kuunnella toista, jonka jälkeen esimiehen kanssa järjestetään interventiotapaaminen, jonka tavoitteena on hoitoon hakeutuminen. Hoito-ohjelmista tavanomaisimmat ovat kurinpidolliset hoito-ohjelmat ja vapaaehtoiset hoito-ohjelmat. Vapaaehtoiseen hoitoon liittyvällä seurantahoidolla on saatu parhaimpia tuloksia päihteiden väärinkäytöstä toipumisessa ja työhön palaamisesta. Varhaisella puuttumisella, koulutustilaisuuksilla ja työpaikan selkeillä toimintaohjeilla voidaan ennaltaehkäistä sairaanhoitajien päihteiden väärinkäyttöä.
Jatkotutkimuksena tulisi selvittää erityisesti sairaanhoitajien päihteiden väärinkäyttöä Suomessa. Lisää tietoa tulisi saada siitä, mitkä asiat johtavat päihteiden väärinkäyttöön. Tehokkaita puuttumis- ja hoitotapoja tarvitaan, jotta ensisijainen ongelman hoitomenetelmä ei olisi sairaanhoitajien ammatinharjoittamisoikeuksien poistaminen tai rajoittaminen.