Hukkakauratilanne Vesilahdella : Viljelijöille ja viranomaisille suunnattu kysely hukkakaura-asenteista

Abstract

Hukkakaura on nopeasti leviävä, vaikeasti torjuttava yksivuotinen rikkakasvi, joka aiheuttaa haittaa erityisesti yksivuotisten tuotantokasvien viljelyssä. Vuonna 1976 Suomeen säädettiin ensimmäinen laki hukkakaurantorjunnasta, lakia päivitettiin vuonna 2002. Laki velvoittaa kaikkien alueiden haltijoita torjumaan hukkakauraa ja estämään sen leviäminen. Laista huolimatta hukkakaura leviää jatkuvasti uusille pelloille ja seuduille. Vuonna 2013 hukkakaura oli saastuttanut tilastojen mukaan jo 17 % Suomen peltopinta-alasta ja saastunut ala on kasvanut noin 3 % vuosittain.

Opinnäytetyöni tarkoitus on kartoittaa viljelijöiden ja viranomaisten asenteita hukkakauraan ja sen torjuntaan, sekä torjuntaan liittyviin ongelmiin. Työni toimeksiantaja, Evira, oli kiinnostunut selvittämään viljelijöiden lisäksi myös viranomaisten asenteita hukkakauraan, joten päätettiin toteuttaa kyselytutkimus. Kohteeksi valikoituivat Vesilahden viljelijät ja Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen maaseutuelinkeinoviranomaiset.

Käytin työni teoriaosuudessa hyväksi lakeja ja asetuksia, kirjallisuutta, hukkakaurarekisteriä, maatilarekisteriä, haastatteluja, hukkakauraan liittyvää tutkimustietoa ja erikseen minulle lähetettyjä aineistoja. Itse kyselytutkimuksen toteutin sähköisellä kyselyohjelmalla, johon vastaaja siirtyi sähköpostiin lähettämäni saatekirjeen linkistä.

Tulokset osoittavat hukkakauran lisääntymisen johtuvan asenneongelmasta. Kyselyyn vastanneet viljelijät ilmoittivat olevansa hyvin motivoituneita hukkakaurantorjuntaan. Luonto levittää hukkakauraa välinpitämättömien viljelijöiden pelloilta puhtaille pelloille ja näin osa torjuntatyöstä valuu hukkaan. Koulutusta kaivataan lisää niin viljelijöille kuin valvontatyötä tekeville ja sitä tulisi kohdentaa myös hevostalleille ja metsästysseuroille. Viranomaisten suhtautuminen hukkakauraan on hyvin vaihtelevaa, osa on valmis siirtämään lomiaan valvonnan vuoksi ja joku olisi valmis rinnastamaan hukkakauran mihin tahansa rikkakasviin. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan koulutusta, tukea, rangaistuksia, markkinoiden ohjaavaa vaikutusta ja valvonnan tehostamista niin sen järjestämisessä kuin teknisissä välineissä.

Wild oat is a rapidly spreading, annual weed that causes harm especially in annual cash crop farming and is difficult to fight against. Finland’s first law against the wild oat was legislated in 1976 and the law was updated in 2002. The law obliges occupants of all areas to fight against the wild oat and to prevent its spreading. In spite of the law, the wild oat keeps spreading to new fields and regions all the time. The statistics show that in 2013 the wild oat had already polluted 17 % of total field area in Finland and the polluted area has grown in size approximately 3 % every year.

The aim of my bachelor thesis is to survey the attitudes of farmers and authorities towards the wild oat and the fight against it, as well as towards the problems that have risen because of this fight. The commission for my thesis came from Evira and it was interested in hearing not only about the attitudes of the farmers, but also about the attitudes of the authorities. The sample members were all of farmers in Vesilahti and Rural Economic Development Authorities in the area of ELY-center in Pirkanmaa.

The theory section of my thesis consists of laws and acts, literature, out-takes from the wild oat register and the farm register, interviews, research data of wild oat and the material that was specifically sent to me. The survey was carried out using an electric survey program and the cover letters were sent to respondents via e-mail.

Results show that the increase in the wild oat is caused by an attitude problem. Survey respondents reported that their motivation to fight against wild oat is high. The wild oat can spread from the fields of negligent farmers to clean areas through natural means. More education is needed to inform both the farmers as well as the administrators and it should be also allocated to horse stables and hunting clubs. Attitudes towards the wild oat among authorities vary, some of them are ready to postpone their vacation in order to participate in the surveillance and some are ready to equate wild oat to any weed. In order to make a change, education, assistance, sanctions, guidance of the market and intensification of surveillance in the organizational and technical instruments will be needed.