Näyteltävät ohjeet ohjaajan käyttöön : harrastajanäyttelijän ohjaaminen

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee näyttelemisen ohjaamista harrastajateatterissa. Teatteri-ilmaisun ohjaaja työskentelee usein ohjaten ilman akateemista näyttelijänkoulutusta toimivia esiintyjiä. Tällaisissa tilanteissa korostuu ohjaajan kyky muotoilla ohjeistuksensa niin, että harrastajanäyttelijä ymmärtää ja kykenee näyttelemään, siis toimimaan lavalla luontevalla tavalla, ohjaajan näkemyksen mukaisesti. Kysymys kuuluukin, onko olemassa jonkinlaisia yleismaailmallisia sääntöjä, vinkkejä tai pikaparannuksia, joilla yksittäistä kohtausta tai tilannetta saisi elävämmäksi, luontevammaksi?

Kysymystä tutkitaan ohjaajan kannalta keskeisestä näyttelijäntyön teoriasta käsin. Perustuen realistisen teatterin kehittäjän, venäläisen Konstantin Stanislavskin ja hänen seuraajiensa, erityisesti yhdysvaltalaisen teatteripedagogin Robert Cohenin teorioihin, työ väittää että näyttelijän keskittymisen oikeanlainen kohdistaminen on ensiarvoisen tärkeää harrastajanäyttelijän ohjaajalle. Ratkaisuksi tarjotaan kahdeksan työkalua, joilla ohjaaja voi auttaa esiintyjää kohdistamaan keskittymisensä tilanteen kannalta mielekkäällä tavalla: päämäärän määrittely, taktiikat, toimintaverbit, faktat ja annetut olosuhteet, mielikuvat, salaiset sopimukset, fyysiset tehtävät sekä emotionaaliset tapahtumat.

Koska näyttelijä kykenee vastaanottamaan vain tietyn määrän ohjeita kerrallaan, on tekijä näitä työkaluja soveltamalla jäsentänyt tilanteen ohjaamiseen viiden askeleen kartan, jonka ohjaaja käy läpi kronologisesti jokaisen kohtauksen ja tilanteen osalta. Jokainen askel – alustus, määrittely, tarkennus, ruokkiminen sekä vaihtelu ja variointi – rakentavat kukin yhden kerroksen kohtaukselle ohjaustilanteessa.

Keskeisimpinä lähdeteoksina työssä on käytetty Judith Westonin Näyttelijän ohjaaminen, Konstantin Stanislavskin Näyttelijäntyö sekä Robert Cohenin Näyttelemisen mahti -teoksia.

This thesis is about directing acting in the amateur theatre. Drama instructor often works by directing amateur actors. In such situations, it becomes emphasized how the director is capable of formulating instructions so that a performer without academic training in acting understands and is able to act out and play naturally on stage, in accordance with the director’s vision. The question is, if there is some universal rules, tips or quick fixes to be used by director to make an individual scene or situation more alive, more natural.

The question is pondered by studying the most central theory of acting from the director’s point of view. Based on Russian Constantin Stanislavski’s and his followers’, especially the Amercian theatre pedagogue Robert Cohen’s theories of realistic theatre, it is alleged that targeting actor’s concentration is the most essential technique for the director. There is eight tools for director to help amateur actors targeting their concentration in a meaningful way relative to the situation: objectives, tactics, action verbs, facts and given circumstances, images, adjustments, physical tasks and emotional events.

As an actor is capable of receiving only a certain number of instructions at a time, applying these tools there is structured a five-step map to direct a situation, of which the director goes through a chronological order whenever directing a scene or situation. Every step – introduction, defining, refining, feeding, as well as changing and varying – each build one layer to the scene.

The most relevant source books used are Directing Actors by Judith Weston, An Actor’s Work: A Student’s Diary by Constantin Stanislavski and Acting Power by Robert Cohen.