Intraosseaaliyhteys vaihtoehtoisena nesteytys- ja lääkkeenantoreittinä
Pelli, Jukka; Varinowski, Juuso (2014)
Pelli, Jukka
Varinowski, Juuso
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405066108
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405066108
Tiivistelmä
Intraosseaaliyhteys on laajalti käytetty vaihtoehtoinen lääkkeenanto- ja nesteytysreitti suonensisäiselle yhteydelle. Sitä käytetään sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa tilanteissa, joissa potilas tarvitsee välittömän yhteyden verenkiertojärjestelmään parantamaan potilaan selviytymistä, mutta suonensisäinen kanylointi ei tilanteessa onnistu.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, minkälaisia kokemuksia Pirkanmaan pelastuslaitoksen ensihoitajilla on intraosseaaliyhteyden käytöstä vaihtoehtoisena lääkkeenanto- ja nesteytysreittinä. Työn tehtävänä oli vastata kysymykseen: minkälaisia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia ensihoitajilla on intraosseaaliyhteyden käytöstä ja käyttöön liittyvästä koulutuksesta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka hyvin intraosseaaliyhteys soveltuu vaihtoehtoiseksi lääkkeenanto- ja nesteytysreitiksi ensihoitajien kokemuksien perusteella, ja tulisiko intraosseaaliyhteyteen liittyvää koulutusta edistää pelastuslaitoksella.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluilla, joissa haastattelimme viittä Pirkanmaan pelastuslaitoksella toimivaa hoitotason ensihoitajaa. Haastatteluilla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja johtopäätökset intraosseaaliyhteyden soveltuvuudesta vaihtoehtoisena lääkkeenanto- ja nesteytysreittinä johdettiin haastatteluissa ilmenneiden asioiden pohjalta.
Opinnäytetyömme tuloksista ilmeni, että intraosseaaliyhteys soveltuu ensihoitajien käyttökokemuksien perusteella hyvin vaihtoehtoiseksi lääkkeenanto- ja nesteytysreitiksi sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Ensihoitajat kokivat intraosseaaliyhteyden yksinkertaiseksi, nopeaksi ja toimintavarmaksi vaihtoehdoksi laskimokanyloinnin epäonnistumisen varalle. Toimenpide koettiin erittäin oleelliseksi osaksi ensihoitoa ja vaikka sen käyttö tällä hetkellä olikin harvinaista, uskottiin käytön lisääntyvän tulevaisuudessa parempien välineiden ja hoito-ohjeiden vaatimusten vuoksi.
Mahdollisen lisääntyvän käytön vuoksi jatkossa olisikin hyödyllistä selvittää esimerkiksi määrällisin menetelmin intraosseaaliyhteyden avaamista ja käyttöä, sekä selvittää minkälainen vaikutus koulutuksella on onnistumisprosenttiin ja sitä kautta miettiä tulisiko toimenpiteen koulutusta lisätä jo esimerkiksi ensihoitajien peruskoulutuksessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, minkälaisia kokemuksia Pirkanmaan pelastuslaitoksen ensihoitajilla on intraosseaaliyhteyden käytöstä vaihtoehtoisena lääkkeenanto- ja nesteytysreittinä. Työn tehtävänä oli vastata kysymykseen: minkälaisia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia ensihoitajilla on intraosseaaliyhteyden käytöstä ja käyttöön liittyvästä koulutuksesta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka hyvin intraosseaaliyhteys soveltuu vaihtoehtoiseksi lääkkeenanto- ja nesteytysreitiksi ensihoitajien kokemuksien perusteella, ja tulisiko intraosseaaliyhteyteen liittyvää koulutusta edistää pelastuslaitoksella.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluilla, joissa haastattelimme viittä Pirkanmaan pelastuslaitoksella toimivaa hoitotason ensihoitajaa. Haastatteluilla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja johtopäätökset intraosseaaliyhteyden soveltuvuudesta vaihtoehtoisena lääkkeenanto- ja nesteytysreittinä johdettiin haastatteluissa ilmenneiden asioiden pohjalta.
Opinnäytetyömme tuloksista ilmeni, että intraosseaaliyhteys soveltuu ensihoitajien käyttökokemuksien perusteella hyvin vaihtoehtoiseksi lääkkeenanto- ja nesteytysreitiksi sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Ensihoitajat kokivat intraosseaaliyhteyden yksinkertaiseksi, nopeaksi ja toimintavarmaksi vaihtoehdoksi laskimokanyloinnin epäonnistumisen varalle. Toimenpide koettiin erittäin oleelliseksi osaksi ensihoitoa ja vaikka sen käyttö tällä hetkellä olikin harvinaista, uskottiin käytön lisääntyvän tulevaisuudessa parempien välineiden ja hoito-ohjeiden vaatimusten vuoksi.
Mahdollisen lisääntyvän käytön vuoksi jatkossa olisikin hyödyllistä selvittää esimerkiksi määrällisin menetelmin intraosseaaliyhteyden avaamista ja käyttöä, sekä selvittää minkälainen vaikutus koulutuksella on onnistumisprosenttiin ja sitä kautta miettiä tulisiko toimenpiteen koulutusta lisätä jo esimerkiksi ensihoitajien peruskoulutuksessa.