Rakennusperinnön säilyttämisen mahdollisuudet korjausrakentamisessa

Abstract

Tämän työn tavoitteena on ollut selvittää, millaisia mahdollisuuksia rakennusperinnön säilyttämiseen on korjausrakentamishankkeessa. Käyn läpi korjausrakentamisen merkitystä rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisessa, korjausrakentamishankkeen vaiheita sekä rakennusluvan merkitystä korjausrakentamishankkeessa. Työssä keskityttiin ensisijaisesti rakennuksiin, joilla ei ole suojelumerkintää. Työ toteutettiin tutustumalla rakentamista ohjaaviin lakeihin, viranomaisohjeisiin ja asiantuntija-artikkeleihin.

Suomen rakennuskanta on eurooppalaisessa vertailussa nuorta, ja vanhoista rakennuksistakin vain murto-osa on suojeltu. Kulttuurihistorian, identiteetin ja maiseman monimuotoisuuden kannalta arvokasta rakennusperintöä on hävinnyt aikojen saatossa kulumisen ja laiminlyöntien, mutta myös tarkoituksellisen tuhoamisen myötä.

Rakennusperinnön säilyminen on turvattu perustuslaissa sekä kattavassa rakentamisen ohjaus- ja lupajärjestelmässämme. Rakentamista ohjaavan lainsäädännön, viranomaisohjeistuksen ja asiantuntijoiden artikkeleiden läpikäyminen osoitti, että laki ohjaa vahvasti rakennusperinnön säilyttämiseen vanhan rakennuksen korjausprosessissa. Järjestelmän ansiosta korjaus- tai muutostoimenpiteitä suunnitteleva joutuu lähes automaattisesti dialogiin rakennusvalvontaviranomaisten kanssa rakennusluvan tarpeen ja suojelutilanteen selvittääkseen. Kun kyse ei ole suojellusta rakennuksesta, rakennusperinnön säilymisen kannalta tärkein viranomainen on paikallinen rakennusvalvontaviranomainen.

Aim of this thesis was to find out what possibilities there are available for the conservation of architectural heritage in repair construction. The main focus is on buildings that have not been listed. This study was conducted by going through the legislation and regulations on construction, and expert essays were also reviewed.

In comparison to the European average, the Finnish building stock is young and only a fraction of old buildings have been listed. In regard to cultural history, identity and the diversity of the landscape, valuable architectural heritage has been lost over the time by deterioration and neglect, but also by deliberate destruction.

Ultimately, the preservation of the architectural heritage is secured by Finland's extensive statutory guidelines and permit systems on construction. An analysis of the legislation and regulations on construction and of a number of expert essays for this thesis showed that the Finnish legislation clearly directs towards the preservation of architectural heritage when renovating and altering old buildings. Due to these systems, those planning to renovate or make alterations are automatically in contact with building supervision authorities to define the need for building permits and the possible preservation status of the building. The most important official entity responsible for preserving architectural heritage, other than listed buildings, is the municipal building supervision authority.