Ensitiedon antaminen hematologisille potilaille ja heidän läheisilleen

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli ensitiedon antaminen hematologisille potilaille ja heidän läheisilleen. Aihe on tärkeä, koska ensitietotilanteet saattavat vaikuttaa siihen, miten potilaat ja heidän läheisensä selviytyvät uudesta elämäntilanteesta. Lisäksi ensitiedon antaminen tapahtuu vain kerran, mikä tarkoittaa sitä, että tilanteita on haasteellista jälkikäteen korjata.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, minkälaista ensitiedon antaminen on, minkälaisia kokemuksia hematologisilla potilailla ja heidän läheisillään on ensitiedon saamisesta, sekä minkälaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on ensitiedon antamisesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, minkälaisia kokemuksia hematologisilla potilailla ja heidän läheisillään on ensitiedon saamisesta, sekä minkälaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on ensitiedon antamisesta, ja miten ensitietoa tulisi hematologista sairautta sairastaville potilaille ja heidän läheisilleen antaa.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston valinnassa tutkimuskysymykset toimivat ohjaavina tekijöinä. Tutkimuskysymykset olivat: minkälaista on ensitiedon antaminen, minkälaisia kokemuksia potilailla ja heidän läheisillään on saadusta ensitiedosta ja minkälaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on ensitiedon antamisesta. Aineistoon valittiin kahdeksan tutkimusartikkelia, joista yksi oli ruotsinkielinen, kolme englanninkielisiä ja neljä suomenkielisiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.

Tuloksista ilmeni ensitiedon antamisen olevan potilaslähtöistä ohjausta, jossa on tärkeää oikean ohjausmenetelmän valinta, sairaanhoitajan vuorovaikutustaidot ja tietotaito. Suullisen ohjauksen lisäksi kirjallinen materiaali oli tärkeää. Potilaiden kokemuksista ilmeni, että heille annetun tiedon tulisi olla ymmärrettävää ja heitä tulisi osallistaa hoitoon. Sairaanhoitajan empaattinen lähestymistapa vähensi potilaan pelkoa ja ahdistusta, jolla potilaan negatiivisia tunteita sairautta kohtaan voidaan lieventää. Läheisten merkitys oli tärkeää ja heitä tulisi myös osallistaa hoitoon. Sairaanhoitajien kokemuksista nousivat esiin eniten pelon ja epävarmuuden tunteet, jotka vaikuttavat ensitiedon antamiseen. Pelon tunteita aiheuttivat potilaiden negatiiviset tunteet ja heidän mahdolliset itsemurha-ajatuksensa ensitietotilanteiden jälkeen. Epävarmuuden tunteita aiheuttivat oma rooli ja tiedonanto sairauden ennusteeseen liittyvissä asioissa, sekä potilaiden ja läheisten kysymyksiin vastaaminen koskien sairauden ennustetta. Johtopäätöksenä voidaan todeta ensitiedon olevan tärkeä osa hoitoprosessin alkua, jota tulisi kehittää.