Putoamisvammapotilas sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa
Kalliomäki, Niina (2014)
Kalliomäki, Niina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405096954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405096954
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää putoamista vammamekanismina, putoamispotilaiden vammoja sekä potilasryhmän selviytymistä Pirkanmaan alueella sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Opinnäytetyö tehtiin Tays ensihoitokeskukselle ja opinnäytetyöhön sisältyvässä kvantitatiivisessa tutkimuksessa aineistona olivat Pirkanmaan lääkäriyksikön korkeariskisten putoamistehtävien potilaat vuodelta 2012.
Vammapotilaiden sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa keskitytään peruselintoimintojen palauttamiseen ja tukemiseen sekä lisävammautumisen estämiseen. Potilaan hoitamiseen sairaalan ulkopuolella vaikuttavat usein puutteelliset esitiedot, jotka vaikeuttavat hoitotilanteeseen valmistautumista, ympäristön luomat haasteet, hoitokeinojen rajallisuus sekä tarkkojen tutkimus- ja kuvantamismenetelmien vähäisyys. Ensihoitolääkäri toimii tehtävillä yhteistyössä ensihoidon yksikköjen kanssa mahdollistaen laajemmat lääkitsemis- ja toimenpidemahdollisuudet kenttäolosuhteissa.
Pirkanmaan lääkäriyksikkö hälytettiin 50 kertaa A 741 -tehtävälle vuonna 2012, joista tutkimuksen kriteerit täyttäviä tehtäviä oli 48 kappaletta. Tutkimuksessa selvisi, että putoamisen aiheuttaman korkeaenergiaisen vammamekanismin seurauksena potilailla oli tyypillisesti usean eri kehonosan vammoja, jotka vaativat kiireellistä hoitoa. Miehiä tutkimusaineistossa oli 36 (75 %) ja potilaiden keski-ikä oli 37 vuotta. Aineiston potilaista viisi (10,2 %) menehtyi tapahtumapaikalla, kokonaiskuolleisuuden ollessa kuusi potilasta (12,4 %). Menehtymisen riskiä lisäsi putoamisesta aiheutunut pään alueen vamma. Alkoholilla oli usein osuus putoamiseen, sillä tutkimusaineistossa joka kolmas oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Ensihoidon palveluketjun toiminta oli tutkittujen ominaisuuksien perusteella pääosin ohjeenmukaista. Suurella osalla tehtävistä potilas oli asianmukaisesti tuettu tukemisvälineitä apuna käyttäen ja yli puolet potilaista pääsi lopulliseen hoitolaitokseen alle tunnin kuluessa hätäpuhelusta. Potilas kuljetettiin sairaalaan lääkärin saattamana 19 tehtävällä (39,2 %).
Tutkimuksessa saatiin kerättyä kattavasti tutkimusaineistoa Tays ensihoitokeskukselle putoamispotilaiden vammoista, selviytymisestä ja hoitoketjun toiminnasta sekä lääkäriyksikön merkityksestä palveluketjun osana vammapotilaan sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Jatkotutkimusaiheeksi opinnäytetyön pohjalta nousi selvittää vammapotilaan neste- ja lääkehoidon toteutumista ja sen vaikuttavuutta sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Opinnäytetyötä tehdessä havaittiin myös tarvetta kartoittaa ja kehittää jatkossa sairaalan ulkopuolisen ensihoidon kirjaamiskäytäntöjä tehtävillä, joissa hoidetaan vaikeasti vammautunutta potilasta.
Vammapotilaiden sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa keskitytään peruselintoimintojen palauttamiseen ja tukemiseen sekä lisävammautumisen estämiseen. Potilaan hoitamiseen sairaalan ulkopuolella vaikuttavat usein puutteelliset esitiedot, jotka vaikeuttavat hoitotilanteeseen valmistautumista, ympäristön luomat haasteet, hoitokeinojen rajallisuus sekä tarkkojen tutkimus- ja kuvantamismenetelmien vähäisyys. Ensihoitolääkäri toimii tehtävillä yhteistyössä ensihoidon yksikköjen kanssa mahdollistaen laajemmat lääkitsemis- ja toimenpidemahdollisuudet kenttäolosuhteissa.
Pirkanmaan lääkäriyksikkö hälytettiin 50 kertaa A 741 -tehtävälle vuonna 2012, joista tutkimuksen kriteerit täyttäviä tehtäviä oli 48 kappaletta. Tutkimuksessa selvisi, että putoamisen aiheuttaman korkeaenergiaisen vammamekanismin seurauksena potilailla oli tyypillisesti usean eri kehonosan vammoja, jotka vaativat kiireellistä hoitoa. Miehiä tutkimusaineistossa oli 36 (75 %) ja potilaiden keski-ikä oli 37 vuotta. Aineiston potilaista viisi (10,2 %) menehtyi tapahtumapaikalla, kokonaiskuolleisuuden ollessa kuusi potilasta (12,4 %). Menehtymisen riskiä lisäsi putoamisesta aiheutunut pään alueen vamma. Alkoholilla oli usein osuus putoamiseen, sillä tutkimusaineistossa joka kolmas oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Ensihoidon palveluketjun toiminta oli tutkittujen ominaisuuksien perusteella pääosin ohjeenmukaista. Suurella osalla tehtävistä potilas oli asianmukaisesti tuettu tukemisvälineitä apuna käyttäen ja yli puolet potilaista pääsi lopulliseen hoitolaitokseen alle tunnin kuluessa hätäpuhelusta. Potilas kuljetettiin sairaalaan lääkärin saattamana 19 tehtävällä (39,2 %).
Tutkimuksessa saatiin kerättyä kattavasti tutkimusaineistoa Tays ensihoitokeskukselle putoamispotilaiden vammoista, selviytymisestä ja hoitoketjun toiminnasta sekä lääkäriyksikön merkityksestä palveluketjun osana vammapotilaan sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Jatkotutkimusaiheeksi opinnäytetyön pohjalta nousi selvittää vammapotilaan neste- ja lääkehoidon toteutumista ja sen vaikuttavuutta sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Opinnäytetyötä tehdessä havaittiin myös tarvetta kartoittaa ja kehittää jatkossa sairaalan ulkopuolisen ensihoidon kirjaamiskäytäntöjä tehtävillä, joissa hoidetaan vaikeasti vammautunutta potilasta.