Kansainvälisen osaamisverkoston kehittämistarpeen arviointi metsäteollisuus-yrityksessä : verkosto tietämyksenväylänä
Jussi, Hakala (2022)
Jussi, Hakala
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203233901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203233901
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli tutkia mahdollisuuksia kansainvälisen osaamisverkoston kehittämiseksi metsäteollisuusyrityksessä. Käytännössä tämä tarkoitti olemassa olevan kansainvälisen verkoston rakenteen ja sen haasteiden kartoittamista sekä sen ymmärtämistä, kuinka maayhtiöiden työntekijät haluaisivat kehittää maiden välistä osaamisen johtamista ja minkälaiselle tiedolle ja osaamiselle heillä on käytännössä tarve. Lisäksi olennaista oli tarjota tilaajataholle käytännön ehdotus osaamisen johtamisen kehittämiseksi maayhtiöiden ja emoyhtiön välillä.
Teoriapohjassa esittelen tietämyksenhallinnan keinona hallita organisaation aineetonta pääomaa. Oppivan organisaation käsite kuvaa sitä prosessia, jota tietämyksenhallinnalla voidaan ohjata. Tiedon saatavuus ja oikea-aikaisuus pyrkii selittämään sen, että tietämys itsessään ei ole arvokasta, vaan se on resurssi, joka on pystyttävä tuomaan hallitusti osaksi arvoketjua. Verkostotieteen teoriassa haluan luoda kuvan verkoston rakenteesta ja syntymekanismeista ja siitä, kuinka verkosto toimii väylänä sille tietämykselle, jota tietämyksenhallinta pyrkii tuomaan osaksi oppivan organisaation prosessia.
Tutkimus toteutettiin haastatteluin viidessä maayhtiössä, joista haastatteluun osallistui yhteensä 24 ihmistä. Haastattelu oli laadullinen tutkimus, joka toteutettiin puolistrukturoidun kysymysrungon pohjalta. Aineiston analyysissä käytettiin kvantifioimista, teemoittelua sekä aineiston tyypittelyä. Haastateltavien ryhmä oli moninainen ja sisälsi henkilöitä erilaisista tehtävistä konsernin sekä puunhankinnan kansainvälisen organisaation eri tasoilta.
Teoriapohjassa esittelen tietämyksenhallinnan keinona hallita organisaation aineetonta pääomaa. Oppivan organisaation käsite kuvaa sitä prosessia, jota tietämyksenhallinnalla voidaan ohjata. Tiedon saatavuus ja oikea-aikaisuus pyrkii selittämään sen, että tietämys itsessään ei ole arvokasta, vaan se on resurssi, joka on pystyttävä tuomaan hallitusti osaksi arvoketjua. Verkostotieteen teoriassa haluan luoda kuvan verkoston rakenteesta ja syntymekanismeista ja siitä, kuinka verkosto toimii väylänä sille tietämykselle, jota tietämyksenhallinta pyrkii tuomaan osaksi oppivan organisaation prosessia.
Tutkimus toteutettiin haastatteluin viidessä maayhtiössä, joista haastatteluun osallistui yhteensä 24 ihmistä. Haastattelu oli laadullinen tutkimus, joka toteutettiin puolistrukturoidun kysymysrungon pohjalta. Aineiston analyysissä käytettiin kvantifioimista, teemoittelua sekä aineiston tyypittelyä. Haastateltavien ryhmä oli moninainen ja sisälsi henkilöitä erilaisista tehtävistä konsernin sekä puunhankinnan kansainvälisen organisaation eri tasoilta.