Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen äitiysneuvoloissa terveydenhoitajien näkökulmasta
Oraviita, Jolanna; Pukkinen, Tiina (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203304168
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203304168
Tiivistelmä
Jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisella on velvollisuus puuttua lähisuhdeväkivaltaan. Hoitotyön ammattilaiselta vaaditaan hyviä ammatillisia taitoja tunnistaa lähisuhdeväkivalta ja hyvät työvälineet lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisen tueksi ja siihen puuttumiseen. Lisäksi luottamuksellinen ja hyvä suhde asiakkaan ja hoitajan välillä edesauttaa lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla äitiysneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta, puheeksi ottamisesta ja asiakkaiden kohtaamisesta äitiysneuvolassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää äitiysneuvolan terveydenhoitajien valmiuksia lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa, puheeksi ottamisessa ja antaa toimintaehdotuksia. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan äitiysneuvolan kanssa. Kyselytutkimuksella (n=1) kerättiin tietoa työyhteisön tarpeista ja toiveista. Kerätty aineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysimenetelmää käyttäen. Lisäksi teoriatiedosta, lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja toimintaehdotuksista koottiin tiivistelmä, joka toimitettiin yhteistyöneuvolalle koottuna pieneksi oppaaksi.
Kyselyn tuloksista ilmeni, että terveydenhoitaja kokee omaavansa hyvin tietoa lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta, mutta keinot siihen puuttumiseen ovat vähäisiä. Terveydenhoitajalla on käytössään lomake, millä pystyy systemaattisesti kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa. Epäselvää on kuitenkin, mihin pitäisi olla yhteydessä sen jälkeen, kun lähisuhdeväkivaltaa on todettu perheessä olevan. Selkeän hoitopolun puuttumisen takia lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen koetaan vaikeaksi. Tuloksista voitiin päätellä, että terveydenhoitajilla on taitoa kaltoinkohtelun tunnistamiseen, mutta lisäkoulutus, esimerkiksi lähisuhdeväkivallan eri muodoista ja niiden tunnistamisesta, sekä lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta, voisi olla tarpeen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla äitiysneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta, puheeksi ottamisesta ja asiakkaiden kohtaamisesta äitiysneuvolassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää äitiysneuvolan terveydenhoitajien valmiuksia lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa, puheeksi ottamisessa ja antaa toimintaehdotuksia. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan äitiysneuvolan kanssa. Kyselytutkimuksella (n=1) kerättiin tietoa työyhteisön tarpeista ja toiveista. Kerätty aineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysimenetelmää käyttäen. Lisäksi teoriatiedosta, lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja toimintaehdotuksista koottiin tiivistelmä, joka toimitettiin yhteistyöneuvolalle koottuna pieneksi oppaaksi.
Kyselyn tuloksista ilmeni, että terveydenhoitaja kokee omaavansa hyvin tietoa lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta, mutta keinot siihen puuttumiseen ovat vähäisiä. Terveydenhoitajalla on käytössään lomake, millä pystyy systemaattisesti kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa. Epäselvää on kuitenkin, mihin pitäisi olla yhteydessä sen jälkeen, kun lähisuhdeväkivaltaa on todettu perheessä olevan. Selkeän hoitopolun puuttumisen takia lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen koetaan vaikeaksi. Tuloksista voitiin päätellä, että terveydenhoitajilla on taitoa kaltoinkohtelun tunnistamiseen, mutta lisäkoulutus, esimerkiksi lähisuhdeväkivallan eri muodoista ja niiden tunnistamisesta, sekä lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta, voisi olla tarpeen.