Hatkaamista, päihteitä ja jengejä - Nuoret rikoksentekijät mediassa

Abstract

Rikollisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen syntyperää ja kehitystä on tutkittu laajasti. Usein tarkastelun kohteena on ollut ympäristötekijöiden ja rikollisen käyttäytymisen yhteyksien selvittäminen. Haitallinen perheympäristö, heikko taloudellinen tilanne, ystävien rikoskäyttäytyminen ja haitallinen asuinalue on usein katsottu riskitekijöiksi. Tilastojen mukaan rikosaktiivisten nuorten määrä on laskenut useamman vuoden ajan ja rikollisuus keskittyy pieneen määrään nuoria, joilla on useita kasautuneita ongelmia. Nuoruus ja varhaisaikuisuus on rikosaktiivisinta aikaa ihmisen elämässä, mutta todellista nuorten tekemää rikollisuutta on vaikea määritellä ja laskea, sillä nuorten keskuudessa esiintyy paljon piilorikollisuutta. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia syitä iltapäivä- ja sanomalehtien artikkeleissa annetaan nuorisorikollisuudelle sekä minkälaisia mielikuvia nuorista rikoksentekijöistä rakennetaan. Aineisto kerättiin hyödyntämällä verkkolehtien hakutoimintoa. Hakusanoina käytettiin termejä nuorisorikollisuus, nuori ja rikollisuus sekä nuorten tekemät rikokset. Käytetyillä hakusanoilla löytyi yhteensä 783 artikkelia, joista 69 päätyi tutkimuksen aineistoksi. Opinnäytetyöllä ei ollut työelämäyhteyttä.

Opinnäytetyön keskeiset käsitteet olivat nuori henkilö, nuorisorikollisuus sekä representaatio. Aineisto kerättiin iltapäivälehtien sekä viiden laajalevikkisimmän sanomalehden verkkojulkaisuista, joista etsittiin syitä nuorisorikollisuudelle. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä. Opinnäytetyössä tutkittiin lehtiartikkeleissa muodostuvia sosiaalisia konteksteja sekä kielivalintoja ja niiden yhdessä muodostamia diskursseja. Analyysissa huomio kiinnittyi termeihin, joilla nuorisorikollisuutta kuvataan mediassa.

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että nuorisorikollisuuden syy on monitahoinen asia. Aineistosta muodostui seitsemän diskurssia: nuoruusdiskurssi, kasvuympäristö- ja perhediskurssi, maahanmuuttodiskurssi, päihdediskurssi, yhteiskuntadiskurssi sekä mielenterveysdiskurssi. Osa löydetyistä syistä ei sopinut mihinkään näistä, joten ne sijoitettiin ”muut”-teeman alle. Diskursseista moni esiintyi yhdessä muiden diskurssien kanssa, ja näin ollen on selvää, ettei yksikään diskursseista yksinään ole syy nuorisorikollisuudelle. Tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, mutta uutena yhteiskunnallisena haasteena esiin nousi COVID-19-pandemia. Jatkotutkimuksia voitaisiinkin tehdä pandemian vaikutuksista nuorisorikollisuuteen ja nuorten hyvinvointiin.