Lasten neuropsykiatriset haasteet varhaiskasvatuksessa henkilökunnan näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa neuropsykiatristen haasteiden tunnistamisesta ja niihin vastaamisesta Savonlinnan alueen varhaiskasvatusyksiköissä. Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa varhaiskasvatuksen henkilökunnan käsitystä osaamisestaan ja kyvystään tunnistaa lapsen neuropsykiatrisia häiriöitä ja niihin vastaamista. Tuotetun tiedon avulla henkilökunnan osaamista pystytään tarvittaessa lisäämään ja sitä kautta myös tukemaan lasta ja koko perhettä neuropsykiatristen haasteiden kanssa. Tutkimuskysymykset olivat: Miten Savonlinnan kaupungin varhaiskasvatuksen henkilökunta kokee tunnistavansa lasten neuropsykiatrisia haasteita? Kuinka varhaiskasvatuksen henkilökunta kokee pystyvänsä vastaamaan lapsen neuropsykiatrisiin haasteisiin?

Opinnäytetyössä käytettiin tutkimusmenetelmänä määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin kyselytutkimus, joka tehtiin Webropol-ohjelmalla laaditulla kyselylomakkeella. Linkki kyselyyn lähetettiin Savonlinnan kaupungin varhaiskasvatuksen johtajille sekä varajohtajille, ja he välittivät kyselyn työntekijöilleen. Vastausprosentti jäi pieneksi, alle 30 %. Tarkkaa vastausprosenttia ei ole saatavilla, sillä tiedossa ei ole, kuinka monelle varhaiskasvatuksen ammattilaiselle kysely oli lähetetty. Kyselyyn vastasi yhteensä 28 varhaiskasvatuksen ammattilaista. Tulokset esitettiin prosenttijakaumina tai keskiarvoina. Avoimien kysymyksien vastaukset luokiteltiin.

Tutkimustulokset osoittivat, että lasten neuropsykiatriset erityispiirteet tunnistetaan melko hyvin Savonlinnan kaupungin varhaiskasvatuksessa. Kyselyyn vastaajat olivat sitä mieltä, että työkokemus vahvisti alan peruskoulutuksen antamaa tietoutta. Arjen työssä niitä ei kuitenkaan koettu riittäviksi. Lisäkoulutuksen ajateltiin olevan tarpeellinen. Lasten neuropsykiatrisiin haasteisiin pystytään kyselytulosten mukaan vastaamaan jonkin verran, mutta arjessa yhä voimakkaampana ja useammin näyttäytyvät haasteet lisäävät varhaiskasvatuksen työntekijöissä riittämättömyyden tunnetta. Merkittäväksi haasteeksi nousi henkilökunnan suuri vaihtuvuus ja resurssien puute.

Tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta voidaan todeta, että neuropsykiatristen haasteiden koetaan lisääntyneen varhaiskasvatuksessa. Riittävillä resursseilla, osaavalla henkilökunnalla ja lisäkoulutuksilla aiheesta varhainen puuttuminen toteutuisi paremmin. Tämä saattaisi vähentää haasteita myöhemmin koulumaailmassa ja elämässä. Asiasanat: varhaiskasvatus, neuropsykiatria, tunnistaminen, vastaaminen