Kilpaurheilu ja tyypin 1 diabetes - kokemuksia urheilijoilta
Smolander, Noora (2014)
Smolander, Noora
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405096999
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405096999
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin tyypin 1 diabetesta sairastavien kilpaurheilijoiden harjoitteluun ja kilpailemiseen liittyviä kokemuksia. Tavoitteena oli selvittää, millaisilla strategioilla kilpaurheilevat diabeetikot voivat selviytyä sairauden ja kilpaurheilemisen yhteensovittamisen haasteista mahdollisimman hyvin.
Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää yli 16-vuotiasta urheilijaa, jotka kilpailivat joko kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Diabeteksen sairastumisikä ja sairastamisaika vaihtelivat, kuten myös sairaudenhoitomenetelmät. Urheilijat edustivat eri lajeja, joihin kuuluivat jääkiekko, judo, wushu, pyörätuolitanssi, suunnistus ja hiihto. Urheilijoiden haastattelut toteutettiin osittain strukturoituna teemahaastatteluna. Haastattelu oli kertaluontoinen ja toteutettiin jokaisen haastateltavan kanssa kahden kesken.
Haastateltavat kertoivat, että diabetes aiheuttaa haasteita kilpailutilanteeseen. Diabeetikot olivat kuitenkin oppineet hallitsemaan haasteita runsaalla verensokerin mittaamisella, insuliinin annostelulla sekä ravitsemuksellisilla keinoilla. Haasteiden hallitsemista ei koettu helpoksi, sillä sairaus on hyvin yksilöllinen ja vaatii tilannekohtaista soveltamista hoitonsa osalta. Eniten apua haasteisiinsa diabeetikot olivat saaneet omien kokemuksiensa kautta.
Haastattelutulosten perusteella tyypin 1 diabeteksen ja kilpaurheilun yhteensovittaminen on haastavaa. Verensokeriin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia, ja näyttää siltä, ettei verensokeri käyttäydy kilpaurheilun yhteydessä aina tietyllä tavalla. Sairaus näyttää vaativan yksilöllisiä hoitotoimenpiteitä ja säännöllinen verensokerin seuranta on tärkeää kilpaurheilussa. Haastattelutulosten perusteella kilpaurheilevan diabeetikon suurin apu verensokerin seurannan lisäksi ovat hänen omat kokemuksensa, joita urheilija hyödyntää aktiivisesti. Jotta tyypin 1 diabeetikoiden mahdollisuudet menestyvään diabeteksen hoitoon ja urheilusuorituksiin parantuisivat, sekä hoitohenkilökunnan että urheiluvalmennusryhmän on saatava enemmän tietoa sairaudesta urheilun yhteydessä. On aiheellista harkita henkisen valmennuksen lisäämistä diabeetikkourheilijoiden harjoitteluun, sillä tutkimus osoittaa sairauden häiritsevän urheilusuoritukseen keskittymistä. Tästä tutkimuksesta uskotaan olevan hyötyä diabeetikon ympärillä toimiville ammattilaisille.
Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää yli 16-vuotiasta urheilijaa, jotka kilpailivat joko kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Diabeteksen sairastumisikä ja sairastamisaika vaihtelivat, kuten myös sairaudenhoitomenetelmät. Urheilijat edustivat eri lajeja, joihin kuuluivat jääkiekko, judo, wushu, pyörätuolitanssi, suunnistus ja hiihto. Urheilijoiden haastattelut toteutettiin osittain strukturoituna teemahaastatteluna. Haastattelu oli kertaluontoinen ja toteutettiin jokaisen haastateltavan kanssa kahden kesken.
Haastateltavat kertoivat, että diabetes aiheuttaa haasteita kilpailutilanteeseen. Diabeetikot olivat kuitenkin oppineet hallitsemaan haasteita runsaalla verensokerin mittaamisella, insuliinin annostelulla sekä ravitsemuksellisilla keinoilla. Haasteiden hallitsemista ei koettu helpoksi, sillä sairaus on hyvin yksilöllinen ja vaatii tilannekohtaista soveltamista hoitonsa osalta. Eniten apua haasteisiinsa diabeetikot olivat saaneet omien kokemuksiensa kautta.
Haastattelutulosten perusteella tyypin 1 diabeteksen ja kilpaurheilun yhteensovittaminen on haastavaa. Verensokeriin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia, ja näyttää siltä, ettei verensokeri käyttäydy kilpaurheilun yhteydessä aina tietyllä tavalla. Sairaus näyttää vaativan yksilöllisiä hoitotoimenpiteitä ja säännöllinen verensokerin seuranta on tärkeää kilpaurheilussa. Haastattelutulosten perusteella kilpaurheilevan diabeetikon suurin apu verensokerin seurannan lisäksi ovat hänen omat kokemuksensa, joita urheilija hyödyntää aktiivisesti. Jotta tyypin 1 diabeetikoiden mahdollisuudet menestyvään diabeteksen hoitoon ja urheilusuorituksiin parantuisivat, sekä hoitohenkilökunnan että urheiluvalmennusryhmän on saatava enemmän tietoa sairaudesta urheilun yhteydessä. On aiheellista harkita henkisen valmennuksen lisäämistä diabeetikkourheilijoiden harjoitteluun, sillä tutkimus osoittaa sairauden häiritsevän urheilusuoritukseen keskittymistä. Tästä tutkimuksesta uskotaan olevan hyötyä diabeetikon ympärillä toimiville ammattilaisille.