Aika- ja tuotostutkimus korpikuusikoiden kaistalehakkuusta
Ojala, Marko (2022)
Ojala, Marko
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204014315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204014315
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä vertaillaan korpikuusikon kaistalehakkuun ajanmenekkiä ja tuntituotosta kolmella eri kaistaleen leveydellä. Aineisto kerättiin kahdelta hakkuukohteelta Lapinlahdelta ja Loviisasta. Kaistalehakkuut oli kummallakin kohteella sijoitettu I tyypin mustikkaturvekankaalle, jonka pääpuulajina oli kuusi. Hakkuut tekivät neljä eri kuljettajaa kahdella John Deeren 1170G hakkuukoneella maaliskuussa 2021. Hakattujen kaistaleiden leveydet olivat 10 metriä, 20 metriä ja 30 metriä. Näistä 30 metriä leveä kaistale hakattiin kahdelta uralta, jolloin hakkuutyön näkökulmasta vertailtavat kaistaleen leveydet olivat 10 metriä, 15 metriä ja 20 metriä.
Hakkuut taltioitiin GoPro-videokameralla. Tämä videoaineisto käsiteltiin aikatutkimussovelluksella ja luokiteltiin työvaiheittain. Nämä tiedot yhdistettiin hakkuukoneiden runkotiedostoihin. Koostettua tilastoaineistoa käsiteltiin taulukkolaskentaohjelmalla, ja varsinaiset tilastoanalyysit sekä mallinnukset tehtiin SPSS-sovelluksella. Työvaiheiden ajanmenekeistä tutkittiin kuljettajakohtaisesti tilastollisesti merkitseviä eroja ja korrelaatiota. Lisäksi kaadon ja tuonnin ajanmenekistä tehtiin lineaariset regressiomallit ja prosessoinnin ajanmenekistä sekä tehotuntituottavuudesta polynomiset regressiomallit.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että kaistaleen leveys ei vaikuta merkittävästi hakkuutyön tuottavuuteen korpikuusikossa. Erot tuottavuudessa käsittelyleveyksien välillä olivat kuljettajasta riippuen 0,8–3,9 m³/h aineiston keskirungon (0,423 m³) koolla laskettuna. Tuottavuus oli korkeimmillaan 46,8 m³/h.
Näin ollen ratkaisut käsittelyleveyden suhteen voidaan tehdä tarvittaessa ensisijaisesti luontaisen uudistumisen onnistumisen ja turvemaan veden pinnan tason pysyvyyden perusteella. Kuljettajien väliset erot tuottavuudessa ovat melko suuret, joten tästä syystä tuloksia ei voida yleistää osoittamaan kaistalehakkuun tuottavuutta. Tuloksia voidaan kuitenkin verrata vastaavien tutkimusten tuloksiin ja ne osoittavat, että kaistalehakkuu on hakkuutyön osalta kilpailukykyinen hakkuumenetelmä suometsien käsittelyssä.
Hakkuut taltioitiin GoPro-videokameralla. Tämä videoaineisto käsiteltiin aikatutkimussovelluksella ja luokiteltiin työvaiheittain. Nämä tiedot yhdistettiin hakkuukoneiden runkotiedostoihin. Koostettua tilastoaineistoa käsiteltiin taulukkolaskentaohjelmalla, ja varsinaiset tilastoanalyysit sekä mallinnukset tehtiin SPSS-sovelluksella. Työvaiheiden ajanmenekeistä tutkittiin kuljettajakohtaisesti tilastollisesti merkitseviä eroja ja korrelaatiota. Lisäksi kaadon ja tuonnin ajanmenekistä tehtiin lineaariset regressiomallit ja prosessoinnin ajanmenekistä sekä tehotuntituottavuudesta polynomiset regressiomallit.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että kaistaleen leveys ei vaikuta merkittävästi hakkuutyön tuottavuuteen korpikuusikossa. Erot tuottavuudessa käsittelyleveyksien välillä olivat kuljettajasta riippuen 0,8–3,9 m³/h aineiston keskirungon (0,423 m³) koolla laskettuna. Tuottavuus oli korkeimmillaan 46,8 m³/h.
Näin ollen ratkaisut käsittelyleveyden suhteen voidaan tehdä tarvittaessa ensisijaisesti luontaisen uudistumisen onnistumisen ja turvemaan veden pinnan tason pysyvyyden perusteella. Kuljettajien väliset erot tuottavuudessa ovat melko suuret, joten tästä syystä tuloksia ei voida yleistää osoittamaan kaistalehakkuun tuottavuutta. Tuloksia voidaan kuitenkin verrata vastaavien tutkimusten tuloksiin ja ne osoittavat, että kaistalehakkuu on hakkuutyön osalta kilpailukykyinen hakkuumenetelmä suometsien käsittelyssä.