"Ei ny mitenkä yksin viittis asua” : kehitysvammaisten henkilöiden näkemyksiä asumisen tarpeista ja päätöksenteosta

Abstract

Tutkimukseni käsittelee Hämeenlinnan kaupungissa asuvien 18–30-vuotiaiden kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua ja tehdä itsenäisiä päätöksiä asumisen suhteen ja minkälaisia tarpeita asumiseen liittyy. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, vastaavatko nykyiset Hämeenlinnan kaupungin tarjoamat asumisen palvelut kehitysvammaisten henkilöiden tarpeeseen ja minkälaisia asioita pitäisi ottaa huomioon tulevaisuudessa. Tutkimusaineisto kerättiin järjestämällä keskustelutyöpajoja kehitysvammaisille henkilöille, heidän omaisilleen ja työ- ja päivätoiminnan henkilökunnalle.

Aineistolähtöisen, laadullisen tutkimukseni tuloksena selvisi, että kehitysvammaiset henkilöt keskustelevat asumiseen liittyvistä asioista omaisten, kavereiden ja työ- ja päivätoiminnan henkilökunnan kanssa, mutta varsinaisesti eivät tee päätöksiä itsenäisesti. Osallistuminen päätöksentekoon tarkoitti monille arkisia asioita ja tarvittavia asumisen taitoja. Omaisten ja henkilökunnan mielestä kehitysvammaiset henkilöt eivät välttämättä pysty tekemään päätöstä asumisestaan. Tulosten mukaan tärkeimmäksi asumisen tarpeeksi nousi turvallisuus ja henkilökunnan läsnäolo. Hämeenlinnan kaupungissa on tarjolla erilaista asu-mista, mutta tarvetta on pienille, kodinomaisille asumisyksiköille ja ympärivuorokautiselle tuelle. Yksin asuville henkilöille on saatava enemmän tukea asumisen onnistumiseksi. Asumisen harjoittelu ennen muuttamista koettiin välttämättö-mäksi.

The purpose was to find out what kind of opportunities for people with intellectual disabilities, aged 18–30 is to participate and make independent decisions about housing and the needs for housing in the city of Hämeenlinna. The aim was to find out whether the current housing services meet the needs of people with intellectual disabilities and what kind of issues should be considered in the future. The material was collected by organizing discussion workshops for people with intellectual disabilities, their relatives, and the staff from day and work activities.

It became clear that people with intellectual disabilities discuss housing-related issues with relatives, friends and day and work activities staff. They do not actually make decisions independently. For many, participation in decision-making meant everyday things and the necessary living skills. Relatives and staff feel that people with intellectual disabilities may not be able to make decision about housing. According to the results, safety and the presence of staff became the most important housing needs.

The city of Hämeenlinna offers different types of housing, but there is a need for small, homely housing units and round-a-clock support. More support is needed for people living alone to succeed. Internship or housing experiment before moving was seen necessary.