Korvausilman esilämmityksen vaikutus energiatehokkuuteen viilunkuivauksessa

Abstract

Metsäteollisuus on erittäin energiaintensiivinen ala ja energiatehokkuuden merkitys tuotannossa on kasvanut huomattavasti lainsäädännön ja taloudellisuuden kautta. Viilunkuivaus vie suurimman osan vanerinvalmistuksessa käytetystä energiasta ja kallistuvat energiakustannukset korostavat energiatehokkuutta parantavien kohteiden houkuttelevuutta investoinneille. Useimmilla metsäteollisuuden toimijoilla on käytössä energiatehokkuussopimuksen mukainen energiatehokkuusjärjestelmä, joka edellyttää käyttäjiltään toiminnan jatkuvaa kehitystä. Tavoitteena oli selvittää kuivaajan käyttämän korvausilman määrä ja sen lämmittämiseen kuluvan energian määrä. Energiakustannusten lisäksi tutkittiin erilaisten lämmitysratkaisujen soveltuvuutta korvausilman esilämmitykseen. Tutkimuksen pohjana toimi kuivaajalla toteutettu ilmamäärämittaus ja sen tulokset. Näillä tiedoilla saatiin selville korvausilman lämmittämiseen kuluva energia nykytilanteessa. Tiedossa olevan energiamäärän avulla pystyttiin laskemaan saavutetut säästöt teoreettisella tasolla erilaisilla esilämmityksen lämpötilatasoilla. Toteuttamistapana on kehittämistutkimus. Viitekehys muodostettiin aiempiin tutkimuksiin ja alan kirjallisuuteen pohjautuen. Tuloksena saatiin uutta tietoa kuivaajan korvausilman käytöstä ja energiakustannuksista vuoden aikana. Näitä tietoja voidaan hyödyntää tulevissa jatkotutkimuksissa aiheen parissa. Kuivaaja käyttää tulosten mukaan lähes 400 MWh vuodessa korvausilman lämmitykseen, joten korvausilmassa on potentiaalia säästökohteena. Lopputuloksina saatiin selville, että kuivaaja käyttää runsaasti energiaa korvausilman lämmittämiseksi kuivauslämpötilaan. Esilämmittämisellä voidaan siis saavuttaa merkittäviä säästöjä tuotannon energiankulutuksessa vuositasolla. Esilämmityksen toteuttamistavoissa nousi erityisesti esille lauhdelämmön hyödyntäminen, mutta myös lämpöpumppujen hyödyntämisessä on potentiaalia.