Digitaalisen pelaamisen vaikutukset lapsen kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn

Abstract

Vallitseva digitaalinen maailma koskettaa nykypäivän lasten elämää tavalla tai toisella. Myös lasten pelikulttuuri on laajentunut digitaaliseen muotoon, ja pelaamisesta on tullut lasten luontainen ja jokapäiväinen tapa toimia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää digitaalisen pelaamisen vaikutuksia lapsen kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn. Tavoitteena oli koota tietoa terveydenhuoltoalan ammattilaisille digitaalisen pelaamisen vaikutuksista ja mahdollisuuksista lapsen toimintakyvyn tukemisessa. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat 6–12-vuotiaat lapset. Aihe opinnäytetyöhön valikoitui digitaalisen pelaamisen ajankohtaisuuden ja moniulotteisuuden vuoksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tutkimusaineisto koostui 10 tieteellisestä tutkimuksesta. Aineisto on analysoitu abduktiivisella sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulokset johdettiin kolmen digitaalisessa pelaamisessa vaikuttavan tekijän näkökulmasta. Digitaalisen pelaamisen vaikutukset lapsen kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn muodostuvat siis lapsen, pelin ja ympäristön keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Lapsi voi pelaajana vaikuttaa pelikokemukseen odotuksillaan ja vaatimuksillaan, muodostaa käsityksiä ja tuottaa kokemuksia. Lapsen pelaaminen on kuitenkin suhteessa myös itse peliin ja ympäristöön kuten esimerkiksi vanhemman rooliin pelikasvattajana. Digitaalinen peli voi olla ominaisuuksiltaan joko lasta aktivoiva tai passivoiva, ja myös lapsi voidaan nähdä joko aktiivisena ja kriittisenä pelien kuluttajana tai taidoiltaan ja kyvyiltään keskeneräisenä pelien vaikutusten vastaanottajana. Tämä luo ennakkoasenteita ja vastakkaisasettelua, minkä vuoksi digitaalista pelaamista käsitellään usein uhkana tai mahdollisuutena. Lapsen toimintakyky koostuu eri ulottuvuuksista, ja digitaalinen pelaaminen käsittää eri tekijöitä. Näiden ulottuvuuksien ja tekijöiden vuorovaikutteisuuden hahmottaminen auttaa ymmärtämään digitaalisen pelaamisen vaikutusten kokonaisvaltaisuuden lapsen toimintakykyyn.

Opinnäytetyön jatkotutkimusehdotuksiksi nousi hyötypelien hyödyntäminen käytännönläheisesti hoitotyössä, sillä tutkimustietoa siitä on hyvin vähän. Lapsen toimijuus korostuu opinnäytetyössä, joten lapsen roolia pelin sisällön tuottajana tulisi tutkia. Digitaalinen pelaaminen on globaalia luonteeltaan, joten sitä voitaisiin tutkia eri kulttuureista käsin. Lisäksi keskeisenä roolimallina olevan vanhemman digitaalista pelaamista tulisi käyttää tutkimusaiheena.

The existing digital world affects the children of today, one way or another. Children’s gaming culture has also extended on a digital form and gaming has become a natural and mundane way for children to function. The object of this thesis was to examine the effects of digital gaming on a child’s comprehensive functioning. The aim of this thesis was to summon information for health care professionals about the effects and possibilities of digital gaming when supporting a child’s functioning. The thesis was targeted at children aged 6 to 12. The theme was selected based on the current and multidimensional nature of digital gaming. The thesis was executed as a descriptive literature review consisting of 10 scientific studies. The research material was analyzed with abductive content analysis.

The results were conducted between three different factors in digital gaming. The effects of digital gaming on a child’s comprehensive functioning consist of the mutual interaction between the child, the game and the environment in question. As a player the child can have expectations and demands for the gaming experience and make conceptions and create experiences. However, a child is related to the game itself and the environment such as the parent’s role as a game instructor for example. The features of a digital game can either activate or passivate the child. The child can also be seen either as an active and critical consumer of games or as an incomplete receiver of gaming experiences compared to the child’s skills and abilities. Because of the prejudices and the oppositions created digital gaming is often considered as a threat or as a possibility. The child’s functioning consists of different dimensions and digital gaming consists of different factors. By understanding the interaction between these dimensions and factors, the effects of digital gaming on the child’s comprehensive functioning can be understood.

Utilizing serious games in practical care emerges as one of the propositions of further studies because of the lack of previous studies. The child’s agency is emphasized in this thesis. Therefore the child’s role as a content creator should be studied. Because of its global nature, digital gaming could be studied through different cultures. In addition a parent’s digital gaming should be used as a research theme due to the central role model of a parent.