Soveltava teatteri rikostaustaisten kuntoutumisen tukena: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Taiteen hyvinvointivaikutuksista on saatu paljon uutta tutkimustietoa viime vuosina. Tiedon lisääntyessä taiteen hyödyntäminen niin sosiaali- ja hyvinvointialalla kuin esimerkiksi myös vankilaympäristössä kasvaa yhä ja taiteen merkitys nousee esiin myös lainsäädännössä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella, miten vankilateatteria on toteutettu ja mitä sen hyödyistä tiedetään. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta niin vankilateatterista itsessään kuin myös sen mahdollisuuksista yksilön hyvinvoinnin tukena. Vankilateatteria tarkasteltiin osallisuuden näkökulmasta, yhtenä syrjäytymisen interventiona, löyhässä sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksessä. Tietopohja osallisuuden kokemukselle pohjautui Raivion ja Karjalaisen (2013) muodostamiin ulottuvuuksiin, Isolan ja muiden (2017) esittämiin osa-alueisiin sekä Decin ja Ryanin (1985) itseohjautuvuusteoriaan. Vankilateatteria tarkasteltiin myös suhteessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemiin suosituksiin osallisuuden edistämisestä (2021).

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja prosessi koostui tutkimustehtävien muodostamisesta, aineiston keruusta ja arvioinnista, analyysistä sekä tulosten raportoinnista. Kirjallisuuskatsauksen aineistohaut tehtiin Finna-, Cinahl-, Sage journal-, Proquest sekä Google Scholar-tietokantoihin. Etsinnässä hyödynnettiin myös harkinnanvaraista hakua. Aineistoksi muodostui kahdeksan julkaisua, joista kaksi oli ulkomaisia. Aineisto piti sisällään tutkimuksia, artikkeleita, väitöskirjan sekä prosessikuvauksen vankilateatteriproduktion toteutuksesta. Näissä kuvattiin vankilateatteritoimintaa sekä tarkasteltiin muun muassa toimintaan osallistuneiden subjektiivisia kokemuksia vaikutuksista niin kuntoutusprosessiin kuin myös yhteiskuntaan integroitumiseen liittyen. Analyysimenetelmänä hyödynnettiin teoriaohjaavaa teemoittelua.

Tulokset osoittivat, että useimmiten vankilateatterin ensisijainen tavoite ei ole kuntouttaa osallistujia, mutta silti yhteisenä nimittäjänä voidaan pitää tähtäävyyttä omaehtoiseen kuntoutukseen. Toisaalta hyötyjä korostetaan, mutta silti aiheen tutkimus on ollut hajanaista myös kansainvälisesti. Osallisuuden edistämisen näkökulmasta toiminnassa on paljon osallisuuden sekä sen edistämisen elementtejä. Sillä voidaan katsoa olevan yhteys myös Decin ja Ryanin kuvailemien yksilön perustarpeiden, kyvykkyyden, omaehtoisuuden sekä yhteisöllisyyden rakentumiseen ja näin hyvinvoinnin lisääntymiseen. Tutkimusta toiminnan mahdollisuuksista, eritoten kuntoutumisen tukena, tarvitaan kuitenkin lisää ja toiminnan vaikuttavuuden määrittelyyn sekä mittaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.