Sepelvaltimotautipotilaan digihoitopolku Sydänsairaalassa : sepelvaltimotautipotilaan etäseurannan kokemuksia

Abstract

Sepelvaltimotauti on vielä nykypäivänäkin yksi merkittävimmistä kansansairauksista Suomessa. Sepelvaltimotaudin sairastettavuutta on onnistuttu vähentämään, mutta silti sydän- ja verisuonisairaudet kuormittavat edelleen eniten perusterveydenhuoltoa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa digitaalisten palveluiden käyttö on lisääntynyt ja niiden määrä tulee kasvamaan entisestään, näin parannetaan palveluiden saatavuutta ja tasavertaisuutta.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää potilaiden ja sairaanhoitajien kokemuksia Sydänsairaalan sepelvaltimotautipotilaan digihoitopolusta. Tavoitteena oli kerättyjen tietojen avulla edesauttaa digihoitopolun kehittämistä.

Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen tutkimus. Potilaiden ja sairaanhoitajien mielipiteitä selvitettiin sähköisen kyselyn avulla. Tutkimuskysely lähetettiin yhteensä 153 potilaalle ja viidelle kotiutushoitajalle. Tutkimukseen osallistuivat Sydänsairaalan sepelvaltimotautipotilaan etäseurannassa olevat potilaat ja kotiutushoitajat, jotka esittelevät potilaille kyseistä palvelua.

Pääasiassa sepelvaltimotautipotilaan digihoitopolku koettiin helppokäyttöisenä sekä hyvänä menetelmänä omahoidon tukemisessa. Tietoa sepelvaltimotaudista ja sen hoidosta löytyi sekä potilaiden että sairaanhoitajien mukaan etäseurannasta riittävästi. Potilat toivoivat enemmän yhteydenpitoa ja kommunikaatiota ammattilaisen kanssa, digihoitopolkua itsessään ei pidetty riittävänä yhteydenpidon muotona.

Coronary artery disease is still one of the most significant chronic diseases in Finland. Although the incidence of coronary artery disease has been reduced, patients with cardiovascular diseases still burden the primary health care notably. Digital services in social and health care have increased and will continue increase, which will improve the availability and equality of services.

The purpose was to gather patients’ and discharge nurses’ experiences of the digital care path for coronary heart diseases at Sydänsairaala. The aim was to contribute to the development of the digital care path.

The research method was quantitative, and the data were collected through electronical questionnaires. Questionnaires were sent to a total of 153 patients and 5 discharge nurses. Discharge nurses and patients who used the service were asked to participate in the study.

According to the findings the digital care path was thought to be easy to use and a great support for self-care. Collected data showed that there was plenty of information about coronary heart disease and its treatment. Based on the answers patients would have wanted more contact and communication with the professionals, as they did not consider the digital care path as a sufficient form of communication.