Omahoitajuuden kehittäminen kotihoidossa
Salonen, Susa (2022)
Salonen, Susa
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205026691
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205026691
Tiivistelmä
Tilastojen mukaan ikääntyneiden määrä tulee Suomessa kasvamaan ja vuoteen 2040 mennessä yli 75 – vuotiaiden määrä tulee kaksinkertaistumaan. Laitospaikkojen vähentyessä kotona hoidettavien asiakkaiden määrä kasvaa ja heidän kuntonsa voi vaihdella hyvin paljon. Omahoitajuus on osa laadukasta ja potilasturvallisuutta lisäävää hoitotyötä.
Kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää kotihoidon työntekijöiltä, mitä heidän mielestään omahoitajuus on ja mitkä asiat ovat esteenä omahoitajuuden toteutumiselle. Selvityksen jälkeen kehittämistyön tuotoksena tehtiin kotihoitoon malli omahoitajuudesta ja sen rakenteesta. Tämä malli tulee avaamaan omahoitajuuden sisältöä kaikille kotihoidon organisaatiossa toimiville ja samalla selkiyttää käytännön hoitotyötä. Parantamalla omahoitajuuden toimivuutta vaikutetaan hoidon laatuun sekä työhyvinvointiin. Kehittämistyön tavoitteena oli omahoitajuuden kehittäminen Seinäjoen kaupungin kotihoidossa ja kuvata, miten omahoitajuuden haasteisiin lähdetään vastaamaan ja miten omahoitajuutta kehitetään toimivampaan suuntaan.
Kehittämistyön teoreettiset lähtökohdat perustuivat aikaisempiin tutkimuksiin omahoitajuudesta, yksilövastuisesta hoitotyöstä sekä työhyvinvoinnista. Kehittämistyö toteutettiin kotihoidon hoitajille Webropol -kyselyllä. Kyselyyn oli mahdollisuus vastata myös paperiversiolla. Vastauksia tuli yhteensä 33 kpl. Osallistavat menetelmät, joita olivat Swot – nelikenttäanalyysi ja aivoriihi, toteutettiin yhdellä kotihoidon alueella. Covid- 19 pandemia toi haasteensa kehittämistyön toteutukseen ja osallistaviin menetelmiin tuli vastauksia myös sähköpostilla.
Kehittämistyön keskeisimpänä tuloksena nousi esiin se, että omahoitajuus on hoitajan aktiivista ja vastuullista toimintaa. Omahoitajuuden toteutumisen esteeksi tuloksissa nousi ajan puute, kiire ja se, että asiakkaan luo ei ollut säännöllisiä kotikäyntejä. Työhyvinvoinnin näkökulmasta omahoitajuuden kehittämisen esteiksi koettiin työyhteisön tuen puute, henkilökunnan vajaus sekä kiire. Työhyvinvointia edistäviä tekijöitä suhteessa omahoitajuuden toteutumiseen olivat hyvä työyhteisö sekä tehdystä työstä saatu positiivinen palaute.
Kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää kotihoidon työntekijöiltä, mitä heidän mielestään omahoitajuus on ja mitkä asiat ovat esteenä omahoitajuuden toteutumiselle. Selvityksen jälkeen kehittämistyön tuotoksena tehtiin kotihoitoon malli omahoitajuudesta ja sen rakenteesta. Tämä malli tulee avaamaan omahoitajuuden sisältöä kaikille kotihoidon organisaatiossa toimiville ja samalla selkiyttää käytännön hoitotyötä. Parantamalla omahoitajuuden toimivuutta vaikutetaan hoidon laatuun sekä työhyvinvointiin. Kehittämistyön tavoitteena oli omahoitajuuden kehittäminen Seinäjoen kaupungin kotihoidossa ja kuvata, miten omahoitajuuden haasteisiin lähdetään vastaamaan ja miten omahoitajuutta kehitetään toimivampaan suuntaan.
Kehittämistyön teoreettiset lähtökohdat perustuivat aikaisempiin tutkimuksiin omahoitajuudesta, yksilövastuisesta hoitotyöstä sekä työhyvinvoinnista. Kehittämistyö toteutettiin kotihoidon hoitajille Webropol -kyselyllä. Kyselyyn oli mahdollisuus vastata myös paperiversiolla. Vastauksia tuli yhteensä 33 kpl. Osallistavat menetelmät, joita olivat Swot – nelikenttäanalyysi ja aivoriihi, toteutettiin yhdellä kotihoidon alueella. Covid- 19 pandemia toi haasteensa kehittämistyön toteutukseen ja osallistaviin menetelmiin tuli vastauksia myös sähköpostilla.
Kehittämistyön keskeisimpänä tuloksena nousi esiin se, että omahoitajuus on hoitajan aktiivista ja vastuullista toimintaa. Omahoitajuuden toteutumisen esteeksi tuloksissa nousi ajan puute, kiire ja se, että asiakkaan luo ei ollut säännöllisiä kotikäyntejä. Työhyvinvoinnin näkökulmasta omahoitajuuden kehittämisen esteiksi koettiin työyhteisön tuen puute, henkilökunnan vajaus sekä kiire. Työhyvinvointia edistäviä tekijöitä suhteessa omahoitajuuden toteutumiseen olivat hyvä työyhteisö sekä tehdystä työstä saatu positiivinen palaute.