Hoitohenkilökunnan henkinen jaksaminen korona-aikana

Abstract

Loppuvuodesta 2019 ympäri maailmaa levinnyt Covid-19-pandemia on aiheuttanut monenlaisia haasteita hoitohenkilökunnalle ja koko maailman terveydenhuollolle. Vaihtelevat ohjeistukset, suojainkäytännöt, viruksen aiheuttamat komplikaatiot, vierailurajoitukset sairaaloissa ja muissa laitoksissa sekä jatkuva epävarmuus ovat tuoneet haasteita sekä henkilökunnan jaksamiseen että itse työn tekoon.

Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata, miten hoitohenkilökunta terveyskeskuksessa jaksaa pandemian muutosten keskellä ja mitä keinoja he käyttävät työssäjaksamisensa ja työhyvinvointinsa tueksi. Kehittämistyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, miten työssä jaksamisesta voi huolehtia pandemian ja muiden erityistilanteiden aikana ja miten eri tahot voivat tukea hoitohenkilökunnan jaksamista työssään.

Kehittämistyö toteutettiin pirkanmaalaisessa terveyskeskuksessa. Kehittämismenetelminä käytettiin benchmarkingia eli vertaiskehittämistä, määrällistä kyselylomaketta sekä kirjallisena toteutettua tulevaisuusverstasta SWOT-analyysin muodossa. Benchmarkingin ja kyselylomakkeen laadulliset aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, määrällisen aineiston käsittelyyn käytettiin Webropol-ohjelman analysointityökaluja.

Kehittämistyön tuloksista kävi ilmi, että Covid-19-pandemia on tuonut haasteita työn sujuvaan organisointiin, tiedonkulkuun sekä hoitohenkilökunnan työssäjaksamiseen. Lisäksi haasteeksi nousi työn yksitoikkoisuuden lisääntyminen sekä asiakkaiden ja potilaiden haasteellinen käytös. Pandemian keskellä työyhteisön tuella on ollut suuri merkitys. Kaipaamaan jäätiin positiivista palautetta, konkreettista palkitsemista hyvästä työstä ja joustamisesta, sekä toimivaa esihenkilötyötä. Kehittämistyön tulosten perusteella esihenkilöiden läsnäolo jokapäiväisessä hoitotyössä oli tärkeää.

Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää mietittäessä hoitoalan työvoimapulan keskellä työn imua ja miten sitä voitaisiin lisätä. Vastaavan tutkimuksen voisi tehdä laajemmassa mittakaavassa esimerkiksi keskussairaalatasolla useamman terveyskeskuksen henkilökunnan keskuudessa.

In late 2019, the Covid-19 pandemic that spread around the world has posed a wide range of challenges for medical staff and healthcare across the world. Varying guidelines, protection practices, complications caused by the virus, restrictions on visiting hospitals and other institutions, and ongoing uncertainty have brought challenges to both coping of the staff and doing the work itself. The purpose of this development work was to describe how nursing staff at the health centre are in the midst of changes in the pandemic and what means they use to cope in their work and promote well-being at work. The aim of the development work was to provide information on how to deal with work during the pandemic and other specific situations, and how different aspects can support the coping of nursing staff in their work. The development work was carried out in a medical center situated in Pirkanmaa. Benchmarking, quantitative questionnaire, open questions added to it, and a future workshop conducted in writing in the form of SWOT analysis were used as development methods. The qualitative datasets of benchmarking and questionnaire were analyzed by inductive content analysis, Wepropol was used to process quantitative data. The results of the development work showed that the Covid-19 pandemic has presented challenges for the smooth organization of work, the flow of information and the work of nursing staff. In addition, the monotony of work and the challenging behaviour of customers and patients has increased. Amid the pandemic, support from the work community has played a big part. The positive feedback, concrete rewards for good work and flexibility, and good leadership skills were hoped for. Based on the results of the development work, the presence of managers in everyday department work was important. The results of this development work can be used when thinking about employee engagement and how to increase it in the midst of labour shortages in the care sector. A similar study could be done on a larger scale, for example, at the central hospital level or among several different health centres’ staff.