Lastensuojelun asiakkaina olevien nuorten huumeiden ja laittomien lääkkeiden käyttöön puuttuminen laitossijoituksessa

Abstract

Nuorten huumeiden ja laittomien lääkkeiden käyttö on usein syynä nuoren sijoitukseen lastensuojelulaitokseen. Nuorten huumeiden käyttöön liittyy usein myös muita ongelmia, kuten mielenterveysongelmat, jotka jäävät helposti huomioimatta. Nuorten huumeiden ja laittomien lääkkeiden käyttöön pitää puuttua heti, kun se havaitaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata keinoja ja menetelmiä, joilla voidaan puuttua nuorten huumeiden ja laittomien lääkkeiden käyttöön nuoren ollessa laitossijoituksessa ja kuinka ammattilainen voi tukea nuoren päihteetöntä elämää. Huumeiden ja laittomien lääkkeiden käyttöä edeltää usein myös muiden päihteiden käyttö ja kokeilu. Opinnäytetyön tutkimusongelmaksi muodostui lastensuojelun laitossijoituksen mahdollisuudet puuttua nuorten (12–17 v) huumeiden ja laittomien lääkkeiden käyttöön. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön tietoperusta muodostuu nuoruudesta käsitteenä, lastensuojelusta sekä huumeiden ja laittomien lääkkeiden käytöstä ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin eri tietokantoja hyödyntäen. Aineisto koostuu kahdesta kirjasta, kolmesta vertaisarvioidusta artikkelista sekä neljästä eri tieteellisestä kokoomateoksesta ja tutkimuksesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksista tulee ilmi laitossijoituksen mahdollisuudet puuttua nuorten päihteiden käyttöön. Menetelmät jakautuivat; mini-interventio, sosiaalinen vahvistaminen, lastensuojelulain mukainen rajoittaminen ja motivoiva haastattelu yhdessä kognitiivisen käyttäytymisteorian kanssa. Nuorten ja heidän perheidensä kokemukset sijaishuollosta saamastaan tuesta, sisältäen myös alaikäisten päihteiden käytöstä johtuvan tahdonvastaisen hoidon vaikutukset, on merkittävä kohde jatkotutkimukselle.