Murtumien sekundaaripreventio lapsilla : riittääkö kalsium-, D-vitamiini- ja elämäntapaohjeistus murtumien ehkäisyyn toistuvasti murtumia saaneilla lapsilla?

Abstract

Murtumia on runsaasti lapsuusiässä. Vuoden 2005 murtumatutkimuksessa Helsingin lasten ja nuorten sairaalassa tarkasteltiin toistuvia tai epätyypillisiä murtumia saaneiden lasten luustonterveyttä. Nyt tehdyn seurantatutkimuksen tarkoituksena ja tavoitteena oli selvittää, onnistuttiinko murtumatutkimuksessa annetulla ohjeistuksella D-vitamiinin ja kalsiumin saannin sekä elämäntapojen suhteen katkaisemaan murtumien kierre ja miten luuston terveys kehittyi. Tutkimuskysymys: riittääkö kalsium-, D-vitamiini- ja liikuntaan kannustava elämäntapaohjeistus uusien murtumien ehkäisyyn toistuvia murtumia saaneilla lapsilla vai syntyikö uusia murtumia. Tutkimuksessa tarvittavat tiedot, mm. uudet murtumat, kehon D-vitamiinipitoisuus, luuston mineraalitiheyden kehitys ja seuranta-ajan pituus, haettiin lasten potilastiedoista ja analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tutkimuksessa oli 68 lasta. Murtumakierre katkesi suurella osalla. Kehon D-vitamiinipitoisuudessa ja luuston tiheydessä havaittiin tilastollisesti merkittävää muutosta. Ohjauksesta huolimatta D-vitamiinipitoisuudessa ja luuston tiheydessä havaittiin kliinisesti vain hienoista kohentumista, vaikka tilastollisesti muutos olikin merkittävä. Ensimmäisessä kontrollissa vielä 13 lapsen (19 %) S-D-25 pitoisuus oli alle suositellun 50nml/L. Yhteensä kolmetoista tutkittavaa oli saanut kaikkiaan 15 uutta murtumaa, kun tietoa kerättiin tätä tutkimusta varten syksyllä 2021. Murtumista 4 syntyi liikenneonnettomuudessa, 11 erilaisissa aktiviteeteissa, pienen tai keskisuuren energian vammoissa.

Tutkimustuloksen perusteella voidaan päätellä, että etenkin lähtötilanteessa heikoimman luuston terveydentilan omanneet hyötyivät annetusta ohjauksesta. Tulosten luotettavuus olisi syytä varmistaa suuremmalla otannalla, tämän päivän D-vitamiinin saantisuositus ja -mahdollisuus huomioiden, sillä saantisuosituksia muutettiin ja maitotuotteiden ja ravintorasvojen D-vitaminointia lisätiin vuonna 2010. Tutkimuksen tekemiseen on käytetty arkaluontoisia henkilöiden terveystietoja, mutta tulokset esitetään niin ettei yksittäistä henkilöä voi tunnistaa aineistosta.

Fractures are common in childhood. All fractures are not explained with genetics but could be caused by lifestyle factors and nutritional deficits.

The aim was to investigate if clinical counselling of vitamin D and calcium intake and of physical activity is successful in preventing new fractures in children with recurrent fractures (N=68 children).

This thesis research was quantitative and epidemiological, and a follow-up study to a fracture research project conducted in Helsinki at Children’s Hospital in 2005.

The follow-up data were collected from children’s medical reports at Children’s Hospital. The follow-up data together with baseline data were analyzed with statistical IBM SPSS software.

Vitamin D concentration remained lower than the recommended 50 nmol/l in 44,8% of those with follow-up data (N=29). In all, 19% (N=13) of the total cohort (N=68) sustained altogether 15 new fractures. However, there was a statistically significant difference, a slight improvement in both vitamin D status and bone mineral density in hip and lumbar area from baseline to follow-up (p<0.05).

The results suggest that the ordinary lifestyle counselling should be considered in preventing fractures in children. Due to the small cohort size this could be seen as a pilot study. Further studies are needed to confirm this research result.