Tutkimusklubit näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä : tutkimusklubitoiminnan käynnistäminen ja arviointi terveysasemalla
Eskelinen, Antti (2022)
Eskelinen, Antti
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205067716
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205067716
Tiivistelmä
Näyttöön perustuvalla toiminnalla on todettu olevan hoitotyön laatua ja potilasturvallisuutta parantava vaikutus. Näytön tunnistamisessa ja sen siirtymisessä käytäntöön on kuitenkin vielä paljon haasteita. Eräs tapa lisätä tietoutta näyttöön perustuvasta toiminnasta ja helpottaa sen käyttöönottoa on tutkimusklubien käyttö. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli käynnistää tutkimusklubitoiminta Kuopion kaupungin Nilsiän terveysasemalla. Työn tavoitteena oli lisätä tietoutta näyttöön perustuvasta toiminnasta ja edistää sen käyttöönottoa tutkimusklubitoiminnan avulla sekä luoda sille pysyvä toimintamalli työyksikköön. Aihe vastasi toimeksiantajan tarpeeseen näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä ja lisäämisessä.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi tutkimusklubeista tehty kirjallisuuskatsaus, joka käsitti 13 kansainvälistä artikkelia. Näiden artikkelien pohjalta luotiin malli työyksikköön soveltuvasta tutkimusklubitoiminnasta. Tutkimusklubeja järjestettiin yhteensä viisi kertaa tammikuun ja maaliskuun välillä vuonna 2022. Viimeisen tutkimusklubintapaamisen jälkeen järjestettiin teemaryhmähaastattelu (N=4), jonka vastaukset analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla käyttämällä teemoittelua.
Sisällön analyysista muodostui viisi pääkäsitettä, jotka olivat tiedonhakua ja päätöksentekoa edistävät tekijät, tiedonhakua ja päätöksentekoa haittaavat tekijät, tutkimusklubeista saatava hyöty, tutkimusklubitoiminnan toimivuutta lisäävät tekijät sekä tutkimusklubitoiminnassa kehitettävät seikat. Tutkimusklubitoiminta koettiin hyödyllisenä siihen osallistuneiden keskuudessa ja he kokivat ammattilista kasvua tapahtuneen. Tiedonhakutaidot paranivat ja itsevarmuus päätöstenteossa lisääntyi jonkin verran. Näyttöön perustuvasta hoitotyöstä keskusteltiin enemmän kollegoiden kesken ja tietoa jaettiin toisille helpommin. Tutkimusklubeihin osallistuminen myös lisäsi omalta osaltaan näyttöön perustuvan tiedon siirtymistä itse hoitotyöhön. Yhdessä tehdyt aihevalinnat olivat toimivan tutkimusklubin kannalta yksittäisistä tekijöistä tärkein. Tutkimusklubeja toivottiin järjestettävän jatkossa säännöllisesti.
Opinnäytetyöllä saatiin luotua työyksikköön toimiva tutkimusklubimalli. Jatkossa tutkimus-klubitoimintaa ja sen hyötyjä tulisi tutkia pidemmällä aikavälillä ja suuremmassa mittakaa-vassa. Lisäksi tutkimusklubitoiminnan avulla voitaisiin kehittää toimintatapoja valitsemalla useampia samaan aihepiiriin liittyviä artikkeleja ja näistä saadun tiedon pohjalta luoda malli uudelle työskentelytavalle.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi tutkimusklubeista tehty kirjallisuuskatsaus, joka käsitti 13 kansainvälistä artikkelia. Näiden artikkelien pohjalta luotiin malli työyksikköön soveltuvasta tutkimusklubitoiminnasta. Tutkimusklubeja järjestettiin yhteensä viisi kertaa tammikuun ja maaliskuun välillä vuonna 2022. Viimeisen tutkimusklubintapaamisen jälkeen järjestettiin teemaryhmähaastattelu (N=4), jonka vastaukset analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla käyttämällä teemoittelua.
Sisällön analyysista muodostui viisi pääkäsitettä, jotka olivat tiedonhakua ja päätöksentekoa edistävät tekijät, tiedonhakua ja päätöksentekoa haittaavat tekijät, tutkimusklubeista saatava hyöty, tutkimusklubitoiminnan toimivuutta lisäävät tekijät sekä tutkimusklubitoiminnassa kehitettävät seikat. Tutkimusklubitoiminta koettiin hyödyllisenä siihen osallistuneiden keskuudessa ja he kokivat ammattilista kasvua tapahtuneen. Tiedonhakutaidot paranivat ja itsevarmuus päätöstenteossa lisääntyi jonkin verran. Näyttöön perustuvasta hoitotyöstä keskusteltiin enemmän kollegoiden kesken ja tietoa jaettiin toisille helpommin. Tutkimusklubeihin osallistuminen myös lisäsi omalta osaltaan näyttöön perustuvan tiedon siirtymistä itse hoitotyöhön. Yhdessä tehdyt aihevalinnat olivat toimivan tutkimusklubin kannalta yksittäisistä tekijöistä tärkein. Tutkimusklubeja toivottiin järjestettävän jatkossa säännöllisesti.
Opinnäytetyöllä saatiin luotua työyksikköön toimiva tutkimusklubimalli. Jatkossa tutkimus-klubitoimintaa ja sen hyötyjä tulisi tutkia pidemmällä aikavälillä ja suuremmassa mittakaa-vassa. Lisäksi tutkimusklubitoiminnan avulla voitaisiin kehittää toimintatapoja valitsemalla useampia samaan aihepiiriin liittyviä artikkeleja ja näistä saadun tiedon pohjalta luoda malli uudelle työskentelytavalle.