Työkaluja läsnäolon luomiseen laulajan työssä
Juntunen, Helena (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205067707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205067707
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni osoitetaan että yksittäinen laulaja pystyy omalla toiminnallaan luomaan kommunikaatiota eli kemiaa esitys- ja harjoitustilanteeseen. Tämän kemian rakennusaine muodostetaan läsnäolosta. Opinnäytetyö perustuu kirjoittajan ammatilliseen kokemukseen ooppera- ja konserttilavoilta. Harjoitukset rakennettiin tämän historian pohjalta käytännönläheisiksi. Työn tarkoitus on antaa konkreettisia työkaluja läsnäolon rakentamiseen. Näissä harjoituksissa otetaan huomioon klassisen laulun vaatima fyysinen tapahtuma, ja pyritään käyttämään se hyväksi.
Laulajat jaetaan herkästi kahteen kategoriaan: heihin jotka ovat läsnä kun laulavat mutta jäätyvät kun oma laulutapahtuma loppuu, ja heihin jotka ovat aktiivisia kun itse eivät laulaa, mutta tippuvat tunnelmasta, kun laulu alkaa. Harjoitukset suunniteltiin auttamaan molempien ryhmien laulajia tasapainottamalla intensiteettiä. Harjoitukset suoritettiin Turun ammattikorkeakoulun lauluopiskelijoiden kanssa sekä Suor Angelica –ryhmän tunneilla että lied-seminaarissa.
Harjoitukset osoittautuivat toimiviksi. Lisäämällä mekaanisia tasoja, uudenlaista läsnäoloa saatiin sekä laulutapahtumaan että laulamisen ulkopuolelle. Yhteyttä ja kommunikaatiota kanssalaulajaan ja -soittajaan vahvistettiin etsimällä konkreettinen näköyhteys. Energian ja ajatuksen suuntaa tarkennettiin. Tunnelmia kyettiin aistimaan helpommin.
Opinnäytetyöni harjoitukset esitellään yksinkertaisella, mekaanisella tavalla. Useimmat ratkaisut ovat kehollisia. Oman tunne-elämän avaamista ei harjoituksissa vaadita. Nämä selkeät harjoitteet toimivat turvallisina työkaluina sekä kamarimusiikkitilanteissa että oopperalavoilla. Niitä voidaan soveltaa myös instrumenttiopiskelijoiden opetukseen.
Laulajat jaetaan herkästi kahteen kategoriaan: heihin jotka ovat läsnä kun laulavat mutta jäätyvät kun oma laulutapahtuma loppuu, ja heihin jotka ovat aktiivisia kun itse eivät laulaa, mutta tippuvat tunnelmasta, kun laulu alkaa. Harjoitukset suunniteltiin auttamaan molempien ryhmien laulajia tasapainottamalla intensiteettiä. Harjoitukset suoritettiin Turun ammattikorkeakoulun lauluopiskelijoiden kanssa sekä Suor Angelica –ryhmän tunneilla että lied-seminaarissa.
Harjoitukset osoittautuivat toimiviksi. Lisäämällä mekaanisia tasoja, uudenlaista läsnäoloa saatiin sekä laulutapahtumaan että laulamisen ulkopuolelle. Yhteyttä ja kommunikaatiota kanssalaulajaan ja -soittajaan vahvistettiin etsimällä konkreettinen näköyhteys. Energian ja ajatuksen suuntaa tarkennettiin. Tunnelmia kyettiin aistimaan helpommin.
Opinnäytetyöni harjoitukset esitellään yksinkertaisella, mekaanisella tavalla. Useimmat ratkaisut ovat kehollisia. Oman tunne-elämän avaamista ei harjoituksissa vaadita. Nämä selkeät harjoitteet toimivat turvallisina työkaluina sekä kamarimusiikkitilanteissa että oopperalavoilla. Niitä voidaan soveltaa myös instrumenttiopiskelijoiden opetukseen.