Hoitohenkilöstön genomikoulutus, integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Genomitietoa eli ihmisen koko perimästä saatavaa tietoa tullaan hyödyntämään hoitotyössä yhä enemmän. Terveydenhuollon ammattilaisten osaamista genomitietoon tulee vahvistaa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaista genomikoulutusta hoitohenkilökunnalle on järjestetty. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa siitä, minkälaisin menetelmin hoitohenkilöstö on saanut genomikoulutusta ja minkälainen sisältö koulutuksissa on ollut sekä miten koulutukset on koettu. Opinnäytetyö on toteutettu integratiivisena kirjallisuuskatsauksena, aineisto haettiin PubMed, CINAHL ja Scopus -tietokannoista. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui yhdeksän tutkimusartikkelia. Tulokset on analysoitu deduktiivisella sisällönanalyysillä.

Genomikoulutusmenetelmänä oli käytetty hybridikoulutusta neljässä tutkimuksessa, täysin verkossa tapahtuva koulutus oli kolmessa tutkimuksessa ja kahden tutkimuksen koulutus toteutui läsnä toteutuksena. Neljässä koulutuksessa oli hyödynnetty Knowlesin teoriaa aikuisista oppijoina, se auttoi suunnittelemaan koulutukset niin, että koulutuksissa huomioitiin aikuisten erilainen oppimistapa. Osassa koulutuksista oli käytetty ennen genomikoulutusta ennakkotehtäviä tai esikyselyä, joilla johdateltiin oppijat aiheeseen. Tutkimuskissa todettiin hybridikoulutukset hyväksi ja toimivaksi menetelmäksi, opintoja voi tehdä verkossa itselle sopivana aikana, omaan oppimistahtiin. Online opintoja vahvistettiin läsnäololuennoilla, joissa aihetta syvennettiin. Yksittäinen läsnäolo seminaari koettiin riittämättömäksi hoitohenkilöstön genomikoulutukselle. Osassa genomikoulutuksista oli käytetty erilaisia ryhmätöitä, interaktiivisia työpajoja aiheen syventämiseen. Kahdessa tutkimuksessa oli nimetty genomivastaava, joka auttoi kurssiin liittyvissä kysymyksissä ja genomitiedon integroimisessa kliiniseen työhön.

Johtopäätöksenä voitiin havaita, että hoitohenkilöstön koulutuksessa tulee huomioida aikuinen oppijana ja työelämän yhteensovittaminen. Monipuoliset hybridimuotoiset koulutukset antavat joustavuutta koulutukseen ja mahdollistavat hoitohenkilöstön kouluttautumisen paremmin. Jatkotutkimusaiheena olisi hyvä selvittää työssä olevien hoitajien genomitietoa ja asenteita genomitietoon liittyen, sekä hoitotyön johtajien ja esimiesten asenteita. Tärkeää olisi selvittää miten Suomessa genomitieto saadaan integroitua perusterveydenhuolloin hoitotyöhön.

The purpose was to find out what kind of genomic education has been provided for nurses. The aim was to obtain information on the education methods by which nurses have received genomics education and the content of the education and how the education has been experienced.

The method of the thesis was an Integrative Literature Review. The material was retrieved from the PubMed, CINAHL ja Scopus databases. Nine research articles were selected as the final material. The data were analyzed using the deductive content analysis.

These results suggest that the genome education method was hybrid education, online education, and face-to-face education or seminar. The studies included also prework, interactive workshop and nurses’ teamwork. Hybrid education was a good education method. The face-to-face seminar was insufficient. Genomic champions were identified as important for integration of genetics.

In conclusion it is important to pay attention to nurses’ working life and adults’ different ways of learning. For further research it is important to find out how to integrate genomic information for nurses in Finland.