Osaamisen itsearviointimittari terveyskeskuksen vastaanottotoiminnan hoitotyöhön

Abstract

Yhteiskunnan muutoksien ja uudistuksien vaikutukset näkyvät myös terveydenhuollossa sairaanhoitajien työn kuvassa ja tavassa toteuttaa hoitotyötä. Muuttuva hoitotyö asettaa haasteet osaamisen määrittelylle ja osaamisen kehittämiselle, joiden avulla pystytään vaikuttamaan hoitotyöntekijöiden osaamisen tasoon ja hoitotyön laatuun.

Kehittämistyön tarkoituksena on jatko kehittää Liisa Manner-Raappanan, 2011, kehittämän sairaanhoitajan osaamisen itsearviointimittaria sekä pilotoida sitä. Kehittämistyön tavoitteena on tuottaa tietoa terveyskeskuksen vastaanottotoiminnan hoitohenkilökunnalle hoitotyön laadun kehittämiseksi. Tutkimuskysymyksillä etsitään vastausta miten terveyskeskuksen vastaanottotoiminnan sairaanhoitajien ammatillista osaamista voidaan arvioida ja miten kehittämistyössä jatkokehitetty itsearviointimittari toimii sairaanhoitajien osaamisen itsearvioinnin menetelmänä.

Kehittämistyö pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistoimintaan ja etenee lineaarisen etenemismallin mukaisesti tavoitteen määrittelystä suunnitteluun sekä toteutuksen ja pilotoinnin kautta päättämiseen ja arviointiin. Kehittämistyön alussa määriteltiin tavoitteeksi terveyskeskuksen vastaanottotoiminnan sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kuvaaminen. Tiedon keruun avuksi kehitettiin sairaanhoitajan osaamisen itsearviointimittari ja kehittämistyössä hyödynnettiin jo olemassa olevaa itsearviointimittaria modifioimalla se tutkimuksen kohderyhmälle sopivaksi. Jatkokehitetyllä itsearviointimittarilla kerättiin tietoa kaksi kertaa vuonna 2021 sähköisen Wepropol-kyselytyökalun avulla. Itsearviointimittarin avulla saatiin laajasti ja monipuolisesti tietoa sairaanhoitajan ammatillisesta osaamisesta ja menetelmänä itsearviointia pidettiin hyvänä ja selkeänä. Itsearviointimittarin toimivuuden arvioinnissa mittarin todettiin olevan hyödyllinen ja mittaavan sairaanhoitajan osaamisen kannalta oikeita asioita. Itsearviointimittarin tuloksia voidaan käyttää yksikön osaamisen tarpeiden määrittelyyn ja koulutussuunnitelmien laatimiseen sekä yksilökohtaisen kehityskeskustelun tukena

You can see the changes and reformation of society also in health care in nurses’ job descriptions and in the ways of implementing nursing. The evolving care work challenges defining and developing the know-how through which one can influence the level and quality of nursing.

The purpose of this development work is to further develop a self-evaluation scale for nurses’ know-how developed by Liisa Manner-Raappanen in 2011, and to pilot it. The target of this development work is to provide information for health care centers’ admissions personnel to develop the quality of nursing. The research questions look for answers to how health care centers’ admissions nurses’ professional know-how can be evaluated and how the further developed self-evaluation scale works as a method for self-evaluation of nurses’ professional know-how.

This development work is based on a study of development activity and proceeds in linear way from setting the objective, then planning, implementing, and piloting to finishing and evaluation.

The description of nurses’ professional know-how in health care centers’ admissions was set as a goal of this development work from the beginning. To help gather data, a self- evaluation scale of nurses’ know-how was developed, and an already implemented self- evaluation scale was exploited by adapting it for the target group. The further developed self-evaluation scale was used to gather data twice during 2021 via a Wepropol survey tool. Through the self-evaluation scale, a lot of versatile information about nurses’ professional know-how was gathered and the self-evaluation as a method was said to be good and clear. In the evaluation of the self-evaluation scale, it was noted to be useful and to measure the right aspects of nurses’ know-how. The results of the self-evaluation scale can be used to define units’ know-how needs and as a support in individual performance appraisals.