Isien kokemuksia lapsen omaishoitotilanteessa - Näitä syntyy vain niille, joiden hartiat kestävät
Vuorenmaa, Jonna; Ylä-Vannesluoma, Essi (2022)
Vuorenmaa, Jonna
Ylä-Vannesluoma, Essi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205118576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205118576
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia isien kokemuksia vanhempana lapsen omaishoitotilanteessa. Opinnäytetyössä tarkastellaan omaishoitotilanteessa olevia isiä ja heidän kokemuksiaan isyydestä erityislapsen vanhempana. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten isät kokevat roolinsa erityislapsen vanhempana omaishoitoperheessä sekä kuinka äidin ja isän roolit eroavat keskenään.
Teoriaosuudessa määritellään yleisellä tasolla vanhemmuutta erityistä tukea tarvitsevalle lapselle, lapsen omaishoitoa, vanhemmuuden rooleja sekä isyyttä. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisesti eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus toteutettiin fokusryhmähaastatteluna, jossa haastattelimme kuutta erityislapsen isää, joilla oli perheessä omaishoitotilanne. Tutkimustuloksissa kuvaamme haastatteluun osallistuneiden isien aitoja kokemuksia erityislapsen isyydestä omaishoitoperheissä. Heitä yhdistää erityislapsen isyyden lisäksi isä -ryhmä, jonka tiimoilta he tapaavat kerran kuussa.
Tutkimuksessa ilmeni, että erityislapsiperheen arki on raskasta, mutta isät kertoivat sen olevan myös erittäin antoisaa. Isät olivat aktiivisesti mukana perheen arjessa, eikä sukupuolella ollut väliä arjen työtehtävien jakautuessa. Isät kokivat, että arjessa toimitaan yhdessä kumppaneina ja tiiminä, eikä niinkään äitinä tai isinä. Isät kertoivat myös erityislapsiperheiden arkea kuormittavan väsymyksen, joka on niin psyykkistä kuin fyysistä. Palvelujärjestelmä nousi niin hyvässä kuin pahassa esille puheenvuoroissa.
Teoriaosuudessa määritellään yleisellä tasolla vanhemmuutta erityistä tukea tarvitsevalle lapselle, lapsen omaishoitoa, vanhemmuuden rooleja sekä isyyttä. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisesti eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus toteutettiin fokusryhmähaastatteluna, jossa haastattelimme kuutta erityislapsen isää, joilla oli perheessä omaishoitotilanne. Tutkimustuloksissa kuvaamme haastatteluun osallistuneiden isien aitoja kokemuksia erityislapsen isyydestä omaishoitoperheissä. Heitä yhdistää erityislapsen isyyden lisäksi isä -ryhmä, jonka tiimoilta he tapaavat kerran kuussa.
Tutkimuksessa ilmeni, että erityislapsiperheen arki on raskasta, mutta isät kertoivat sen olevan myös erittäin antoisaa. Isät olivat aktiivisesti mukana perheen arjessa, eikä sukupuolella ollut väliä arjen työtehtävien jakautuessa. Isät kokivat, että arjessa toimitaan yhdessä kumppaneina ja tiiminä, eikä niinkään äitinä tai isinä. Isät kertoivat myös erityislapsiperheiden arkea kuormittavan väsymyksen, joka on niin psyykkistä kuin fyysistä. Palvelujärjestelmä nousi niin hyvässä kuin pahassa esille puheenvuoroissa.
