Määräaikaisten työntekijöiden positiiviseen työntekijäkokemukseen vaikuttavat tekijät

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä nykytilakartoitus siitä, mitkä tekijät vaikuttivat Pohjois-Suomen verotoimistossa työskentelevien määräaikaisten työntekijöiden positiiviseen työntekijäkokemukseen. Sen lisäksi tavoitteena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttivat työntekijöiden pysyvyyteen Verohallinnossa. Näitä asioita tarkasteltiin työntekijäkokemuksen ja sitoutuneisuuden kautta. Teoreettisessa viitekehyksessä käytiin läpi kolme eri viitekehysmallinnusta, joiden tarkoitus oli havainnoida, mistä eri osatekijöistä työntekijäkokemus voisi olla rakennettu. Viitekehysmallinnuksina käytettiin Jacob Morganin esittelemää kolmen ympäristön mallia, Tracy Maylettin ja Matthew Wriden kolmen sopimuksen mallia sekä Miikka Huhdan ja Jarmo Myllyntauksen kokemuskahdeksikkoa. Tämän lisäksi kerrottiin, miten työntekijäymmärrystä rakennetaan sekä perehdyttiin sitoutuneisuuteen. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoitus oli ratkaista tutkimusongelma, jossa käytettiin kolmea alaongelmaa pääongelman selvittämiseksi. Tutkimusongelman ratkaistiin haastattelemalla määräaikaisia työntekijöitä sekä tutkimalla jo lopettaneiden työntekijöiden lähtökyselyjä. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua sekä dokumenttianalyysia. Haastatteluiden sekä lähtökyselyiden analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitiin reliabiliteetin ja validiteetin avulla. Tutkimuksen tulokset liittyen työntekijäkokemuksen tekijöihin käytiin läpi hyödyntämällä kokemuskahdeksikko viitemallinnusta. Tuloksissa nousi esiin tärkeimpinä elementteinä olemassaolon tarkoitus, kulttuuri, työn ominaispiirteet, sosiaalinen ympäristö sekä fyysinen ympäristö. Tärkeimpinä tekijöinä nousi esiin esihenkilösuhde, työyhteisö, työuran kehittäminen ja mielekäs työ. Tuloksissa pysyvyyteen liittyvistä positiivisesti vaikuttavista tekijöistä esiin nousi työntekijän kehittymismahdollisuudet, työajan joustavuus sekä etätyömahdollisuus. Pysyvyyteen negatiivisimmin vaikuttavaksi tekijäksi nousi puolestaan palkka. Lähtökyselyiden tulokset olivat pääosin samanlaiset eli niissäkin palkka oli suurin tekijä, joka vaikutti pysyvyyteen Verohallinnossa. Johtopäätöksissä kerrottiin miten esihenkilö voisi entisestään vahvistaa esihenkilösuhdetta antamalla enemmän laadullista palautetta työntekijöille. Esihenkilön kannatti myös aktiivisemmin tuoda esiin työntekijöiden etenemismahdollisuuksia. Esiin tuotiin myös se, miten työnantaja voisi pyrkiä organisoimaan työtehtävät paremmin varsinkin puhelinvuorojen osalta. Johtopäätöksistä pystyimme toteamaan, että haastatteluissa ja lähtökyselyissä nousi esiin samoja asioita.