Urheiluperäisen aivotärähdyksen diagnosointi, hoito ja lajiin paluu - Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Järvinen, Jarkko; Kolari, Aki (2022)
Järvinen, Jarkko
Kolari, Aki
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205169703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205169703
Tiivistelmä
Urheiluperäinen aivotärähdys on kasvava huolenaihe. Aivotärähdyksen oireet ovat moninaiset ja yksilölliset ja ne voivat ilmetä myös viiveellä, mikä tekee sen diagnosoinnista haastavaa. Urheiluperäisiä aivotärähdyksiä arvioidaan esiintyvän Yhdysvalloissa vuosittain 1,6–3,8 miljoonaa kappaletta. Isoimmat riskilajit vaikuttaisivat olevan hevosurheilu, amerikkalainen jalkapallo sekä rugby, joista kahta jälkimmäistä on myös tutkittu eniten.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten urheiluperäinen aivotärähdys diagnosoidaan, hoidetaan sekä mitkä ovat kriteerit lajiin palaamiseen urheiluperäisen aivotärähdyksen jälkeen. Tutkimusmenetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku suoritettiin marraskuussa 2021 tietokannoista Pubmed, ScienceDirect sekä SPORTDiscus ja CINAHL. Mukaan opinnäytetyöhön päätyi 15 systemaattista kirjallisuuskatsausta tai meta-analyysiä. Diagnosointia käsitteli yhdeksän, hoitoa kolme ja lajiin paluuta kolme tutkimusta.
Urheiluperäisen aivotärähdyksen diagnosointiin on kehitetty useita testejä ja testipattereita, joista SCAT-lomakkeen eri versiot vaikuttavat olevan paras saatavilla oleva vaihtoehto. Veren merkkiaineista, kuvantamistutkimuksista tai kiihtyvyysantureiden käytöstä diagnosointimenetelmänä ei tällä hetkellä ole riittävästi näyttöä tai näyttö on ristiriitaista. Urheiluperäisen aivotärähdyksen hoidon osalta aikaisten aerobisten interventioiden hyödystä on näyttöä nuorilla urheilijoilla. Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä kuntoutuksessa ei ole tutkittua tietoa saatavilla. Lajiin paluusta urheiluperäisen aivotärähdyksen jälkeen ei ole olemassa viitearvoja ja lajiin paluun kriteerejä on vaikea mitata objektiivisesti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että fysiologinen toipuminen kestää pidempään kuin kliinisiä oireita ilmenee. Kävelyn tarkastelu yhdistettynä samanaikaiseen kognitiiviseen tehtävään tuo mahdollisesti lisäarvoa tehtäessä päätöstä lajiin paluusta.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten urheiluperäinen aivotärähdys diagnosoidaan, hoidetaan sekä mitkä ovat kriteerit lajiin palaamiseen urheiluperäisen aivotärähdyksen jälkeen. Tutkimusmenetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku suoritettiin marraskuussa 2021 tietokannoista Pubmed, ScienceDirect sekä SPORTDiscus ja CINAHL. Mukaan opinnäytetyöhön päätyi 15 systemaattista kirjallisuuskatsausta tai meta-analyysiä. Diagnosointia käsitteli yhdeksän, hoitoa kolme ja lajiin paluuta kolme tutkimusta.
Urheiluperäisen aivotärähdyksen diagnosointiin on kehitetty useita testejä ja testipattereita, joista SCAT-lomakkeen eri versiot vaikuttavat olevan paras saatavilla oleva vaihtoehto. Veren merkkiaineista, kuvantamistutkimuksista tai kiihtyvyysantureiden käytöstä diagnosointimenetelmänä ei tällä hetkellä ole riittävästi näyttöä tai näyttö on ristiriitaista. Urheiluperäisen aivotärähdyksen hoidon osalta aikaisten aerobisten interventioiden hyödystä on näyttöä nuorilla urheilijoilla. Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä kuntoutuksessa ei ole tutkittua tietoa saatavilla. Lajiin paluusta urheiluperäisen aivotärähdyksen jälkeen ei ole olemassa viitearvoja ja lajiin paluun kriteerejä on vaikea mitata objektiivisesti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että fysiologinen toipuminen kestää pidempään kuin kliinisiä oireita ilmenee. Kävelyn tarkastelu yhdistettynä samanaikaiseen kognitiiviseen tehtävään tuo mahdollisesti lisäarvoa tehtäessä päätöstä lajiin paluusta.