Intohimon myytti : uusiutuva teatteritaiteilijakuva

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia nykypäivän teatteritaiteilijuutta ja selvittää, ovatko normistot esimerkiksi kärsivästä tai työlleen täysin omistautuvasta taiteilijasta yhä olemassa, ja missä määrin. Opinnäytetyö käsittelee 2000-luvun näkemystä työelämästä esittävien taiteiden alalla.

Lähdemateriaalina on käytetty erityisesti kolmen teatterialalla tai sen läheisyydessä toimivan henkilön haastattelua sekä lisäksi taiteilijuutta ja työelämää laaja-alaisesti koskevia artikkeleita.

Opinnäytetyössä pohditaan näkökulmia seuraaviin kysymyksiin: Miten teatterin tekijä kokee ammatillisen identiteetin tänä päivänä? Onko omaa intohimoista kutsumusta olemassakaan? Millä tavoin hyvinvointipuhe on vaikuttanut taiteen tekijöihin, ja kuinka tekijä voi lisätä hyvinvointiaan?

Opinnäytetyö tarjoaa teatteritaiteilijalle uusiutuvia tapoja tehdä työtä sekä avaa keskustelua aiheista, joista alalla ei aina puhuta ääneen, kuten taiteen monimuotoisuus, kutsumus sekä hyvinvointi.

The aim of this thesis is to study modern day theatrical art and to find out whether, and to what extent, the norms and myths of a suffering, overworking artist still exist. The thesis examines the 21st century view of working life in the field of performing arts.

The source material used are interviews with three people working in the vicinity of the theater industry, as well as articles on artistry and working life in general.

The thesis discusses perspectives on the following questions: How does a theater maker experience their professional identity today? Does there even exist one passionate calling for everyone? In what ways has the discourse on well-being affected artists, and how can an artist increase their well-being?

The thesis offers theater artists modern ways to work and opens a discussion on topics that are not always talked about aloud in the field, such as applied arts, vocation and well-being.