Karjalanpiirakan perinne ja tulevaisuus
Hurja, Armi (2022)
Hurja, Armi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051810109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051810109
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käy läpi karjalanpiirakan historiaa, nykypäivää sekä arvioi sen tulevaisuutta. Opinnäytetyöni toimeksiantaja on Hungry for Finland, jonka päätavoite on vahvistaa suomalaista ruokamatkailua. Karjalanpiirakoiksi kutsutaan nykyään avomallista piirakkaa täytteellä, joka kypsennetään uunissa.
Päätavoitteena oli selvittää, miksi karjalanpiirakassa käytetään täytteenä riisiä. Alatavoitteena oli tutkia, kuinka ympäristöystävällinen valinta riisi on, ja voisivatko leipomot tehdä karjalanpiirakoita vain kotimaisista raaka-aineista, lisäten ohran ja perunan käyttöä.
Opinnäytetyö on tehty kvalitatiivisena tutkimuksena haastatellen sekä leipomoita että kotileipojia. Haastattelut olivat syvähaastatteluja kasvokkain tai puhelimitse sekä strukturoiduin kysymyksin tehtyjä kyselyjä sähköpostitse. Lisäksi syvyyttä haettiin haastattelemalla Alkuperäisen tuotteen-nimisuojan tehnyttä ProAgriaa sekä yrittäjää, jonka ravintolan keittiössä leivotaan vain ohratäytteistä karjalanpiirakkaa.
Karjalanpiirakka oli yleinen leivonnainen Karjalan alueella 1600-luvun lopulta alkaen ja levisi sieltä 1940-luvulla siirtokarjalaisten mukana Länsi-Suomeen ja lopulta koko maahan. Karjalaiset käyttivät leipomiseen lähinnä ohraa ja perunaa, mutta 1920-luvun teollistuminen ja maailmankauppa toivat mukanaan riisin suomalaisten ruokapöytään. Karjalaisille riisi tuli tunnetuksi Viipurin ja Pietarin kautta, mutta muu Suomi sai riisin pöytiinsä satamakaupunkien kautta.
Suomalaisten makumaailmaan riisi sopi hyvin ja se jäi ruokapöytiin pysyvästi. Riisin ympäristöystävällisyyttä ei kyseenalaistettu, vaan riisiä pidettiin hienona ruokana. Riisi syrjäytti ohran suomalaisten ruokapöydästä ja nykyään sitä käytetään lähinnä eläinten rehuksi.
Karjalanpiirakalle haettiin EU:n Aidon perinteisen tuotteen -suoja 2000-luvun alkupuolella ja se vahvisti karjalanpiirakan asemaa. Pienet leipomot saivat jatkaa karjalanpiirakan tekoa tuntemallaan reseptiikalla ja markkinoilta rajattiin pois niin sanotut kopiot.
Ympäristön kannalta ohra ja peruna ovat ylivoimaisia täytevaihtoja. Suomessa kasvatetut tuotteet ovat niin hiili- kuin vesijalanjäljiltään huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin riisi.
Ohran ja perunan saatavuus on myös leipomoiden kannalta huomattavasti taatumpaa ja niiden puhtaus ruokana varmaa.
Suomalaiset pitävät ohrapuurosta, mutta vierastavat sitä karjalanpiirakassa. Ohra ja peruna ovat ravitsemuksellisesti rikkaampia kuin riisi, mutta karjalanpiirakka on leivonnainen ja sen syömistä ajatellaan herkutteluna, joten sen terveellisyys ei ole kuluttajille määrittelevä tekijä. Kotimainen ohra ja peruna ovat leipomoiden täytevalikoimassa, mutta niiden menekki on melko pientä. Riisitäytteinen karjalanpiirakka on markkinoiden myydyin.
Päätavoitteena oli selvittää, miksi karjalanpiirakassa käytetään täytteenä riisiä. Alatavoitteena oli tutkia, kuinka ympäristöystävällinen valinta riisi on, ja voisivatko leipomot tehdä karjalanpiirakoita vain kotimaisista raaka-aineista, lisäten ohran ja perunan käyttöä.
Opinnäytetyö on tehty kvalitatiivisena tutkimuksena haastatellen sekä leipomoita että kotileipojia. Haastattelut olivat syvähaastatteluja kasvokkain tai puhelimitse sekä strukturoiduin kysymyksin tehtyjä kyselyjä sähköpostitse. Lisäksi syvyyttä haettiin haastattelemalla Alkuperäisen tuotteen-nimisuojan tehnyttä ProAgriaa sekä yrittäjää, jonka ravintolan keittiössä leivotaan vain ohratäytteistä karjalanpiirakkaa.
Karjalanpiirakka oli yleinen leivonnainen Karjalan alueella 1600-luvun lopulta alkaen ja levisi sieltä 1940-luvulla siirtokarjalaisten mukana Länsi-Suomeen ja lopulta koko maahan. Karjalaiset käyttivät leipomiseen lähinnä ohraa ja perunaa, mutta 1920-luvun teollistuminen ja maailmankauppa toivat mukanaan riisin suomalaisten ruokapöytään. Karjalaisille riisi tuli tunnetuksi Viipurin ja Pietarin kautta, mutta muu Suomi sai riisin pöytiinsä satamakaupunkien kautta.
Suomalaisten makumaailmaan riisi sopi hyvin ja se jäi ruokapöytiin pysyvästi. Riisin ympäristöystävällisyyttä ei kyseenalaistettu, vaan riisiä pidettiin hienona ruokana. Riisi syrjäytti ohran suomalaisten ruokapöydästä ja nykyään sitä käytetään lähinnä eläinten rehuksi.
Karjalanpiirakalle haettiin EU:n Aidon perinteisen tuotteen -suoja 2000-luvun alkupuolella ja se vahvisti karjalanpiirakan asemaa. Pienet leipomot saivat jatkaa karjalanpiirakan tekoa tuntemallaan reseptiikalla ja markkinoilta rajattiin pois niin sanotut kopiot.
Ympäristön kannalta ohra ja peruna ovat ylivoimaisia täytevaihtoja. Suomessa kasvatetut tuotteet ovat niin hiili- kuin vesijalanjäljiltään huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin riisi.
Ohran ja perunan saatavuus on myös leipomoiden kannalta huomattavasti taatumpaa ja niiden puhtaus ruokana varmaa.
Suomalaiset pitävät ohrapuurosta, mutta vierastavat sitä karjalanpiirakassa. Ohra ja peruna ovat ravitsemuksellisesti rikkaampia kuin riisi, mutta karjalanpiirakka on leivonnainen ja sen syömistä ajatellaan herkutteluna, joten sen terveellisyys ei ole kuluttajille määrittelevä tekijä. Kotimainen ohra ja peruna ovat leipomoiden täytevalikoimassa, mutta niiden menekki on melko pientä. Riisitäytteinen karjalanpiirakka on markkinoiden myydyin.