“Semmosia pieniä arvokkaita hetkiä“ : vaikeavammaisen lapsen vuorovaikutuksen tukeminen Erho-yksikössä
Jalaistus, Johanna; Papinsaari, Liina (2022)
Jalaistus, Johanna
Papinsaari, Liina
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051910544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051910544
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan vaikeavammaisille lapsille tarkoitetun päivähoitopaikan, Erho-yksikön toimintaa. Yhteistyössä yksikön kanssa opinnäytetyön aiheeksi, tarkoitukseksi ja tavoitteeksi valikoitui lapsen ja ohjaajan välinen vuorovaikutus sekä ne eri menetelmät, joilla tuetaan lasten ja aikuisten välistä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta.
Tutkimustapoina opinnäytetyössä käytettiin havainnointia sekä teemahaastatteluja. Opinnäytetyössä havainnoitiin lasten ja ohjaajien välistä vuorovaikutusta sekä eri menetelmiä, joilla niitä tuetaan. Haastatteluissa kerättiin työntekijöiden kokemuksia yksikön toiminnasta sekä siitä mitkä tekijät heidän mielestään edesauttavat vuorovaikutusta ja mitkä tekijät taas heidän mielestään haittaavat ja haastavat vuorovaikutustilanteita. Opinnäytetyössä esitellään konkreettisia menetelmiä, joilla lapsen vuorovaikutusta aikuisiin ja toisiin lapsiin tuetaan. Opinnäytetyön sisältö on hyödyllinen Erho-yksikön uusille työntekijöille sekä opiskelijoille, jotka tekevät harjoittelujaan Erho-yksikössä.
Opinnäytetyön tutkimustuloksiksi nousivat edesauttavina keinoina muun muassa lasten ja ohjaajien välisessä vuorovaikutuksessa kiireettömyys, ohjaajien lasten välinen katsekontakti sekä ohjaajien kyky lukea tilanteita. Haastavina ja haittaavina koettiin muun muassa kiire, lapsen kipu, ympäristöstä johtuvat häiriöt sekä lapsen reagoimattomuus.
Vaikeavammaisen lapsen kohtaamiseen tulee siis olla riittävästi aikaa, jotta aikuinen voi taata lapselle kokemuksen onnistuneesta vuorovaikutuksesta. Ohjaajien on kuitenkin opittava sietämään epävarmuutta siitä, etteivät he voi koskaan olla täysin varmoja siitä, miten vaikeavammainen lapsi ottaa vastaan heille tarjotut aistiärsykkeet. Ohjaajien on tulkittava lapsen pienen pieniä eleitä ja ilmeitä tulkitakseen lapsen tunnetiloja.
Jatkokehitysideana voisi tuottaa ohjekirjan vuorovaikutuksesta tulevia työntekijöitä sekä opiskelijoita varten.
Tutkimustapoina opinnäytetyössä käytettiin havainnointia sekä teemahaastatteluja. Opinnäytetyössä havainnoitiin lasten ja ohjaajien välistä vuorovaikutusta sekä eri menetelmiä, joilla niitä tuetaan. Haastatteluissa kerättiin työntekijöiden kokemuksia yksikön toiminnasta sekä siitä mitkä tekijät heidän mielestään edesauttavat vuorovaikutusta ja mitkä tekijät taas heidän mielestään haittaavat ja haastavat vuorovaikutustilanteita. Opinnäytetyössä esitellään konkreettisia menetelmiä, joilla lapsen vuorovaikutusta aikuisiin ja toisiin lapsiin tuetaan. Opinnäytetyön sisältö on hyödyllinen Erho-yksikön uusille työntekijöille sekä opiskelijoille, jotka tekevät harjoittelujaan Erho-yksikössä.
Opinnäytetyön tutkimustuloksiksi nousivat edesauttavina keinoina muun muassa lasten ja ohjaajien välisessä vuorovaikutuksessa kiireettömyys, ohjaajien lasten välinen katsekontakti sekä ohjaajien kyky lukea tilanteita. Haastavina ja haittaavina koettiin muun muassa kiire, lapsen kipu, ympäristöstä johtuvat häiriöt sekä lapsen reagoimattomuus.
Vaikeavammaisen lapsen kohtaamiseen tulee siis olla riittävästi aikaa, jotta aikuinen voi taata lapselle kokemuksen onnistuneesta vuorovaikutuksesta. Ohjaajien on kuitenkin opittava sietämään epävarmuutta siitä, etteivät he voi koskaan olla täysin varmoja siitä, miten vaikeavammainen lapsi ottaa vastaan heille tarjotut aistiärsykkeet. Ohjaajien on tulkittava lapsen pienen pieniä eleitä ja ilmeitä tulkitakseen lapsen tunnetiloja.
Jatkokehitysideana voisi tuottaa ohjekirjan vuorovaikutuksesta tulevia työntekijöitä sekä opiskelijoita varten.