Terapeuttisten menetelmien hyödyt palveluasumisympäristöissä asuville muistisairaille

Abstract

Väestön ikääntyessä toimintakykyä heikentäviä muistisairauksia sairastavien määrä kasvaa entisestään. Muistisairaiden määrän sekä yksilöiden taudin vaiheiden edetessä inhimilliset ja kansantaloudelliset kustannukset kasvavat. Taudin edetessä muistisairaan palveluiden sekä hoidon tarve lisääntyvät. Noin 80 prosentilla ympärivuorokautisen hoidon asukkaista onkin muistioireita tai diagnosoitu muistisairaus. Terapeuttien määrä on vain 2 % palveluasumisen henkilöstömitoituksen kokonaismäärästä, vaikka ensisijaisena hoitona pidetään muistisairaan elämänlaatua turvaavaa ja toimintakykyä tukevaa lääkkeetöntä hoitoa.

Tehtävänä oli selvittää narratiivisella kirjallisuuskatsauksella, miten ja millaisista terapeuttisista menetelmistä tai interventioista palveluasumisympäristöissä asuvat muistisairaat hyötyvät. ProQuest- ja CINAHL Plus with full text -tietokannoissa tehdyssä tiedonhaussa hyödynnettiin myös systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirteitä. Tavoitteena oli puolestaan lisätä tietoa ja ymmärrystä toimintaterapian mahdollisuuksista ja toimintaterapeutin roolista osana palveluasumisympäristön henkilökuntaa muistisairaan ihmisen elämänlaadun tai toimintakyvyn muiden osa-alueiden tukemisessa. Tulokset kategorioitiin OTIP-mallin toiminnan osa-alueiden mukaisesti toiminnallisen kokemuksen, -suoriutumisen ja osallistumisen lisääntymiseen.

Toiminnallisen kokemuksen osalta muistisairaiden elämänlaatu, mielialan sekä käytös kohentuivat merkityksellisen osallistumisen, sosiaalisen kanssakäymisen sekä erilaisten muisteluun kannustavien menetelmien ja välineiden käytön johdosta. Negatiivisia tunteita sekä masennusta vähensivät mahdollisuus liikkua itsenäisesti ulkotiloihin, teknologiset menetelmät sekä koira-avusteinen terapiainterventio. Toiminnallisen suoriutumisen lisääntymiseen vaikuttivat kognitiivisen, sosiaalisen tai fyysisen toimintakyvyn paraneminen muisteluterapialla, koira-avusteisella terapialla sekä Montessori-menetelmällä. Puutarhassa oleminen saattoi parantaa päivärytmiä. Osallistumisen keskeiset tekijät olivat muistisairaille tuttujen välineitä, esineiden tai toimintojen käyttäminen sekä lisäämällä ihmisten välisen vuorovaikutuksen lisääminen.

Jokaisessa valitussa tutkimuksessa todettiin hyötyjä palveluasumisympäristöissä asuvilla muistisairailla, mikä osoittaa muistisairaiden kanssa hyödynnettävien menetelmien moninaisuutta sekä toimivuutta ja tuki näin ollen tutkimuksen tavoitetta. Menetelmiä voidaan toteuttaa yksilöiden tarpeiden mukaisesti sellaisenaan tai piirteittäin. Menetelmiä voidaan myös yhdistää ammatillista harkintaa käyttäen.