Kehitysvammaisten lasten ja nuorten harrastustoiminnan kehittäminen

Abstract

Suomalaislapset ovat aktiivisia ja monipuolisia harrastajia. Harrastuksen puuttuminen johtuu usein joko taloudellisista haasteista, toimintarajoitteista tai siitä, ettei mielekästä harrastusta ole löytynyt. Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen piirissä olevista lapsista vain joka neljännes osallistuu liikunnallisiin harrastuksiin ja vain 14 % muuhun kerhotoimintaan. Suurimpana syynä tähän on vähäiset harrastusmahdollisuudet toimintarajoitteisille lapsille.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää kehitysvammaisten lasten ja nuorten toimintakykyä edistävää harrastustoimintaa Mikkelissä. Tarkoituksena oli asiakasymmärryksen kautta luoda toimintamalliehdotus, jonka avulla kehitysvammaisten lasten ja nuorten osallistumista harrastustoimintaan voidaan tukea ja edistää.

Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin palvelumuotoilua, mikä mahdollisti yhteiskehittämisen perheiden, lääkinnällisen kuntoutuksen terapeuttien sekä harrastus- ja järjestötoimijoiden kesken. Opinnäytetyössä selvitettiin kohderyhmien toiveita ja tarpeita koskien harrastustoiminnan järjestämistä sekä keinoja harrastustoiminnan kehittämiseksi. Aineistonkeruumenetelminä hyödynnettiin kyselyä sekä työpajatyöskentelyä.

Yhteiskehittämisen menetelmillä toteutetussa toimintamalliehdotuksessa tärkeimmiksi keinoiksi osoittautuivat harrastusten mahdollistaminen koulupäivän yhteyteen harrastamisen yleiskerhossa, avustajaresurssien lisääminen oppilaitosyhteistyönä sekä ohjaajien löytyminen paikallisten harrastusjärjestöjen kautta. Toimijoiden välinen tiivis yhteistyö ja toiminnan koordinointi ovat avainasemassa harrastustoiminnan mahdollistamiseksi.

Harrastusmahdollisuudet koulupäivän yhteydessä lisäävät harrastuksiin osallistumista ja sitoutumista. Osallistuminen itselle merkityksellisiin toimintoihin kuuluu kaikkien lasten perusoikeuksiin ja edistää yksilön toimintakykyä. Kehitysvammaisten lasten kohdalla kuntoutuksen tavoitteena on ICF-luokituksen mukaisesti saavuttaa arjen taitoja, jolloin myös harrastuksiin osallistuminen onnistuu yksilölle parhaalla mahdollisella tavalla. Kuntoutus ja harrastaminen kulkevat rinnakkain ja toisiaan täydentäen lapsen osallisuuden tukemiseksi.

Finnish children are active and they usually have a lot of recreational activities. The lack of hobbies is usually related to economic issues, disabilities, or the fact that there are no suitable activities available. Current studies indicate that among children who receive demanding medical rehabilitation only every fourth participate in physical activities and only 14 % participate in other group activities. The main reason for this is that there are so few opportunities for disabled children.

The objective of the thesis was to find out how to develop recreational activities for disabled children and youth in Mikkeli. The purpose was to collect information on the subject and to create an operating model to support and improve disabled children’s participation in recreational activities. The research method used was service design which made it possible to include all the focus groups (families, therapists, recreation activity providers) in the service design process. This study identified the focus groups’ wishes and needs concerning organizing recreational activities and ways to develop these activities.

Customer experiences were collected from families with a disabled child, therapists who work with demanding medical rehabilitation and operators that provide or organize recreational activities for children. Two methods of collecting data were used, first a questionnaire and then a workshop where all the focus groups participated in the development process. Co-creation methods identified several important ways to support recreational opportunities, such as providing versatile activities during schooldays, increasing free time assistant resources by starting a collaboration project with vocational school/university students and finding suitable instructors from local organizations. Collaboration and coordination are the key factors to enable more opportunities for recreational activities when it comes to disabled children.

Enabling recreational activities during school days would increase commitment and participation among all children. Participation in activities that are meaningful is every child’s right. According to the ICF-classification the goal in rehabilitation with disabled children is to achieve and practise skills that are needed in everyday life and participating in recreational activities supports these goals. Rehabilitation can give the child the skills that are needed in participation in life.