Sosionomin (AMK) rooli, tehtävät ja työnkuva Tampereen kaupungin aikuissosiaalityössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sosionomin (AMK) roolia sosiaaliohjaajana Tampereen kaupungin aikuissosiaalityössä, sillä sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden välisestä työnjaosta ja tehtävänkuvista ei ole valtakunnallisesti yhtenäistä näkemystä. Tarkoituksena oli selvittää, miten sosiaalihuoltolain määritelmä sosiaaliohjauksesta vastaa käytäntöä ja miten työtehtävät jakautuvat sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kesken sekä minkälaisina sosiaaliohjaajat kokevat ammatti-identiteettinsä ja ammatillisen kasvun mahdollisuudet työssään. Tavoitteena oli jäsentää sosiaaliohjaajan roolia aikuissosiaalityössä sekä sitä, miten sosiaaliohjaajan osaamista voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla sosiaalityön kokonaisuudessa. Lisäksi tarkasteltiin, onko tarkoituksenmukaista erottaa sosiaaliohjaus sosiaalityöstä aikuissosiaalityön ympäristössä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu. Haastateltavien valikoitumisessa käytettiin harkinnanvaraista lumipallo-otantaa. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen analyysivetoisesti.

Vuodenvaihteessa 2021–2022 toteutettu Tampereen kaupungin organisaatiouudistus on siirtänyt sosiaaliohjaajia sote-keskuksiin, minkä vuoksi sosiaaliohjaajan työnkuvan voidaan nähdä olevan tällä hetkellä murroksessa. Tutkimustulosten perusteella sosiaaliohjaajan työnkuva nähdään laajana ja moninaisena, jota määrittelee pitkälti asiakkaan yksilölliset tarpeet. Sosiaaliohjaajan rooli nähtiin tärkeänä aikuissosiaalityössä, erityisesti asiakkaan äänen esiin tuojana. Sosiaaliohjaajat pitivät työtään tärkeänä, joka näkyi vahvana ammatti-identiteettinä. Tutkimustuloksista nousi esiin myös työnjakoon liittyviä haasteita ja kehitysideoita.

Haasteita olivat työntekijöiden vaihtuvuus, rekrytointivaikeudet ja työnjaon haasteet, jotka johtivat sosiaalityöntekijöiden työtehtävien ohjautumiseen sosiaaliohjaajille. Epäkohtina voidaan nähdä sosiaaliohjaajien osaamisen puutteellinen tunnistaminen sekä se, ettei sosiaaliohjausta tunnusteta sosiaalityöksi. Heikot uralla etenemisen mahdollisuudet ja sosiaaliohjaajien palkka koetaan riittämättömäksi työn vaativuuteen nähden. Näitä epäkohtia ratkaisemalla voidaan parantaa aikuissosiaalityön tuottavuutta esimerkiksi pidempien työsuhteiden avulla. Samalla luodaan realistisempaa näkemystä sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden välisestä tarkoituksenmukaisesta työnjaosta ja tehtävänkuvista, jotta molempien ammattiryhmien osaaminen voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

The purpose of this bachelor’s thesis was to study the role of a Bachelor of Social Services as a social counsellor in adult social work services in the city of Tampere. The aim of this study was to examine how the definition of social counselling in the social welfare act meets the practice and how work assignments are distributed between social counsellors and social workers. Further, the aim was to study how social counsellors experience their occupational identity and opportunities for professional growth. The purpose was to structure the role of a social counsellor.

The study was qualitative in nature and based on interviews with social counsellors who work in the adult social work services in the city of Tampere. The data were collected through eight semi-structural interviews, which were transcribed and analysed using qualitative content analysis.

The study found that the job description of a social counsellor is seen as broad and varied, the role is seen as important. Further, the results showed strong occupational identity amongst the social counsellors and revealed challenges and development ideas regarding division of labour.

Challenges consisted of turnover of employees, recruitment difficulties and challenges with division of labour which led to the duties of social workers to be directed to social counsellors. As for the defects, there was lack of competence recognition of the social counsellors, along with the fact that social counselling was not recognised as social work. Further, lack of career development and low payment in comparison to the demanding job were seen as defects.