Isäomaisten tukeminen kumppanin sairastuessa mielenterveys- tai päihdeongelmaan
Pyhältö, Terhi; Järvenpää, Paula (2022)
Pyhältö, Terhi
Järvenpää, Paula
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052411684
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052411684
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ITUA (Isille Tukea Arkeen) hankkeen kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä vaikutuksia kumppanin mielenterveys- tai päihdeongelmalla on isäomaisiin ja millaista tukea he tarvitsevat. Lisäksi tutkittiin, mitä tukea isäomaiset ovat saaneet ja millaista omaistoimintaa he toivovat. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys pohjautui mielenterveys- ja päihdeongelman vaikutuksiin omaisen näkökulmasta käsin ja omaisen tuen tarpeeseen.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jossa oli mukana laadulliset osiot aineistotriangulaation kautta. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka välitettiin Wilma-sovelluksen ja sosiaalisen median kautta. Kyselyyn vastasi 42 isäomaista. Määrällinen aineisto analysoitiin tilasto-ohjelmalla ja laadullinen osuus teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan isäomaiset kokevat usein väsymystä ja kuormitusta. Mielenterveys- ja päihdeongelmat heikentävät parisuhdetta ja arjen sujumista. Tuloksista selviää, että isäomaisten saatu tuki ja tieto tuesta ei ole aina riittävää. Vastauksista nousee esille isäomaisten tarve saada tietoa, vertaistukea ja keskustelua ammattilaisen kanssa. Suurin osa vastaajista kokee vain isille suunnatun omaistoiminnan tärkeäksi.
Tulosten perusteella voidaan todeta isäomaisten toivovan enemmän apua sairastuneelle kumppanille ja lapsille. He kokevat tämän parantavan myös heidän omaa hyvinvointiansa. Isäomaiset haluavat, että heidät otetaan aktiivisesti mukaan sairastuneen kumppanin hoitoon. Samaan aikaan he tarvitsevat myös itselleen yksilöllistä tukea. Isäomaisten oikea-aikaisen ja riittävän tuen saamiseksi on mielenterveys- ja päihdetyössä tarpeen kehittää sukupuolisensitiivistä työotetta, systeemistä toimintamallia sekä julkisen ja kolmannen sektorin palvelujen yhteistyötä.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jossa oli mukana laadulliset osiot aineistotriangulaation kautta. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka välitettiin Wilma-sovelluksen ja sosiaalisen median kautta. Kyselyyn vastasi 42 isäomaista. Määrällinen aineisto analysoitiin tilasto-ohjelmalla ja laadullinen osuus teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan isäomaiset kokevat usein väsymystä ja kuormitusta. Mielenterveys- ja päihdeongelmat heikentävät parisuhdetta ja arjen sujumista. Tuloksista selviää, että isäomaisten saatu tuki ja tieto tuesta ei ole aina riittävää. Vastauksista nousee esille isäomaisten tarve saada tietoa, vertaistukea ja keskustelua ammattilaisen kanssa. Suurin osa vastaajista kokee vain isille suunnatun omaistoiminnan tärkeäksi.
Tulosten perusteella voidaan todeta isäomaisten toivovan enemmän apua sairastuneelle kumppanille ja lapsille. He kokevat tämän parantavan myös heidän omaa hyvinvointiansa. Isäomaiset haluavat, että heidät otetaan aktiivisesti mukaan sairastuneen kumppanin hoitoon. Samaan aikaan he tarvitsevat myös itselleen yksilöllistä tukea. Isäomaisten oikea-aikaisen ja riittävän tuen saamiseksi on mielenterveys- ja päihdetyössä tarpeen kehittää sukupuolisensitiivistä työotetta, systeemistä toimintamallia sekä julkisen ja kolmannen sektorin palvelujen yhteistyötä.