Omenalajikkeiden poiminta- ja nautintakypsyyden määrittäminen klorofyllimittarilla

Abstract

Omenan kypsyyden määrittelyyn on olemassa useita erilaisia menetelmiä. Yleensä vähintään kahta tai useampaa menetelmää käytetään yhdessä sadonkorjuuajankohdan määrittelemisessä, sillä yksittäin menetelmät eivät anna tarpeeksi tarkkoja tuloksia. Lisäksi suuri osa käytössä olevista menetelmistä on sellaisia, joissa hedelmää joudutaan tavalla tai toisella vahingoittamaan. Viime vuosina markkinoille on tullut erilaisia hedelmää vahingoittamattomia menetelmiä hyödyntäviä pikamittareita, joista toivotaan helpompaa ja nopeampaa apua hedelmien kypsyyden määrittelyyn. Työn tavoitteena oli vertailla sitä, miten perinteiset kypsyyden määritysmenetelmät ja kuoren klorofyllipitoisuuden määrittämiseen perustuvan DA-pikamittarin antamat arvot vertautuvat toisiinsa eri lajikkeilla. Työssä pyrittiin saamaan uutta tietoa pikamittarin soveltumisesta omenan kypsyysasteen mittaamiseen sekä poimintahetken että nautintakypsyyden määrittämisessä. Työn aineistona oli sekä perinteisiä lajikkeita että nykyisiä kauppalajikkeita. Työn tilaajana oli Luonnonvarakeskus. Työssä saatujen tulosten perusteella ei vielä voitu määritellä sopivia, lajikekohtaisia DA-indeksin arvoja, jotka kertoisivat varmasti kypsyydestä. Kaikille lajikkeille DA-mittari ei vaikuttanut soveltuvan. Käytännössä sovellettavien luotettavien tulosten saaminen vaatii vielä mittausten tekemistä samoilla lajikkeilla ja tiedon keräämistä useamman kasvukauden ajalta.