Drone-mittauksen tarkkuus ja sen kehittäminen kuitupuuvarastojen inventoinnissa
Tikka, Ville-Albert (2022)
Tikka, Ville-Albert
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053013408
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053013408
Tiivistelmä
UPM Kaukaan tehdasintegraatin kuitupuuvarastojen kokoa valvotaan kuukausittaisissa inventoinneissa. Inventoinnissa on otettu käyttöön fotogrammetriaan perustuva mittausmenetelmä, jossa varastoalueen kuitupuupinomuodostelmat ilmakuvataan kauko-ohjattavalla dronella. Käsittelemällä kuva-aineistoa mallinnusohjelmistossa pinoista saadaan mitattua pinojen kehystilavuus. Kertomalla kehystilavuus yleisellä pinokuutiokertoimella saadaan lopputulokseksi pinojen kiintotilavuus. Opinnäytetyössä tutkittiin fotogrammetrisen mittausmenetelmän tarkkuutta sekä kartoitettiin sen kehitystarpeita.
Drone-menetelmän on havaittu tuottavan todellista kiintokuutiomäärää suurempia arvioita pinojen tilavuuksista. Mittaustuloksen virheellisyyden epäillään johtuvan pinokuutiokertoimen epätarkkuudesta sekä pinojen väleihin jäävän tyhjän tilan vaikutuksesta. Opinnäytetyössä tutkittiin mittaustarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä käytiin läpi kehitysideoita tarkkuuden parantamiseksi. Tavoitteena oli muodostaa uusi kiintotilavuuden laskennassa käytettävä pinokuutiokerroin.
Tutkimus toteutettiin koejärjestelyin mittaamalla ennalta tunnettuja kuitupuueriä drone-menetelmällä. Kuitupinoja mitattiin erilaisissa pinomuodostelmissa, joissa tarkasteltiin pinovälien vaikutusta kehystilavuuteen. Drone-mittauksen tuloksia verrattiin paino-otantamenetelmän sekä perinteisen pinomittausmenetelmän tuottamiin tuloksiin. Drone-mittaus tuotti keskimäärin 9 % paino-otantamittausta pienemmän arvion koepinojen kiintotilavuudesta. Drone-menetelmä arvioi koepinojen kehystilauuden keskimäärin 20 % pinomittauksen arviota suuremmaksi.
Tuloksien tarkastelussa havaittiin, että fotogrammetrinen mittausmenetelmä kaipaa vielä kehitystyötä nykyisten rajoitteiden hiomiseksi. Merkittävin kehitystä kaipaava alue on paikannuksen tarkkuus. Drone-inventoinnissa päästään tarkempiin tuloksiin hyödyntämällä mittauksessa RTK-satelliittipaikannusta sekä maastotukipisteitä georeferoinnissa. Drone-menetelmän rajoitteista huolimatta se on todettu käyttökelpoiseksi menetelmäksi kuitupuuvarastojen inventoinnissa. Koemittausten rajallisen lukumäärän vuoksi tuloksista ei voida vetää perustavanlaatuisia johtopäätöksiä. Kiintotilavuuden laskennassa käytettävän yleistettävän pinokuutiokertoimen luominen edellyttää jatkotutkimuksia suuremmalla otoskoolla.
Drone-menetelmän on havaittu tuottavan todellista kiintokuutiomäärää suurempia arvioita pinojen tilavuuksista. Mittaustuloksen virheellisyyden epäillään johtuvan pinokuutiokertoimen epätarkkuudesta sekä pinojen väleihin jäävän tyhjän tilan vaikutuksesta. Opinnäytetyössä tutkittiin mittaustarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä käytiin läpi kehitysideoita tarkkuuden parantamiseksi. Tavoitteena oli muodostaa uusi kiintotilavuuden laskennassa käytettävä pinokuutiokerroin.
Tutkimus toteutettiin koejärjestelyin mittaamalla ennalta tunnettuja kuitupuueriä drone-menetelmällä. Kuitupinoja mitattiin erilaisissa pinomuodostelmissa, joissa tarkasteltiin pinovälien vaikutusta kehystilavuuteen. Drone-mittauksen tuloksia verrattiin paino-otantamenetelmän sekä perinteisen pinomittausmenetelmän tuottamiin tuloksiin. Drone-mittaus tuotti keskimäärin 9 % paino-otantamittausta pienemmän arvion koepinojen kiintotilavuudesta. Drone-menetelmä arvioi koepinojen kehystilauuden keskimäärin 20 % pinomittauksen arviota suuremmaksi.
Tuloksien tarkastelussa havaittiin, että fotogrammetrinen mittausmenetelmä kaipaa vielä kehitystyötä nykyisten rajoitteiden hiomiseksi. Merkittävin kehitystä kaipaava alue on paikannuksen tarkkuus. Drone-inventoinnissa päästään tarkempiin tuloksiin hyödyntämällä mittauksessa RTK-satelliittipaikannusta sekä maastotukipisteitä georeferoinnissa. Drone-menetelmän rajoitteista huolimatta se on todettu käyttökelpoiseksi menetelmäksi kuitupuuvarastojen inventoinnissa. Koemittausten rajallisen lukumäärän vuoksi tuloksista ei voida vetää perustavanlaatuisia johtopäätöksiä. Kiintotilavuuden laskennassa käytettävän yleistettävän pinokuutiokertoimen luominen edellyttää jatkotutkimuksia suuremmalla otoskoolla.