Monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmia puistosuunnittelussa; Case Annanpuisto, Tuusula
Piirto, Jenni (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053113887
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053113887
Tiivistelmä
Toimeksiantajana tälle toiminnalliselle opinnäytetyölle on Tuusulan kunnan viheryksikkö. Tilauksen kohteena on Kellokosken Annanpuistoon kehittämissuunnitelma puiston perusparannukseen. Puiston peruskorjaus on tarkoitus ajoittua vuodelle 2022. Tuusulan kunta tilasi myös ohjeistusta puistojen suunnitteluun, missä huomioidaan kestävän kehityksen periaatteita, erityisesti kulttuurihistoriallisten arvojen ja monimuotoisuuden näkökulmasta ja ohjeistusta kuntalaisten osallistamiseen puistosuunnittelussa. Annanpuiston suunnittelussa kuntalaisten osallistamisella on tärkeä rooli johtuen puiston pitkästä talkooperinteestä. Tähän aiheeseen keskittyy tarkemmin toinen puistosta tekeillä oleva opinnäytetyö. Annanpuiston puistosuunnitelma tehtiin yhteistyössä Iina Nousiaisen kanssa.Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää Tuusulan kunnan puistosuunnittelua kestävän kehityksen näkökulmat paremmin huomioivaan suuntaan laatimalla ohjeistusta kunnalle. Annanpuistoon tehtävän esimerkkisuunnitelman avulla havainnollistetaan keinoja kestävän kehityksen edistämisseen ja dynaamisten istutusten käyttöä puistoissa. Opinnäytetyössä keskitytään keinoihin, joilla monimuotoisuutta sekä säilytetään että parannetaan kulttuurihistoriallisesti tärkeässä ympäristössä. Lisäksi pohditaan ympäristön vaikutusta hyvinvointiin.Työssä pohditaan kestävän kehityksen tuomia mahdollisuuksia viheralalle ja sitä kuinka erityisesti viherrakentamisen keinoin voidaan luoda uuselinympäristöjä kasvi- ja eläinlajeille ja miten hyvin suunniteltu viherympäristö edistää ihmisten hyvinvointia. Elinkaariajattelun tärkeys korostuu entisestään suunnittelussa ja vallitseva maailmantilanne muun muassa ilmastonmuutoksen edetessä auttaa päättäjiä myöntämään, kuinka tärkeä tekijä viherympäristöt ovat fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Edullisia rakentamiskustannuksia ei voida pitää enää tärkeimpänä määrittävänä tekijänä aluesuunnittelussa.