Työ elämässä - perhe sydämessä : perhehoitajien kokemuksia työhyvinvoinnista

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin aikuisten kehitysvammaisten parissa toimivien kokoaikaisten perhehoitajien työhyvinvointia. Tavoitteena oli saada kuuluviin tätä tehtävää tekevien ääni ja saada heidän kokemuksiaan esiin sekä ymmärtää, kuinka he jaksavat tehtävässään. Tutkittiin, mitä haasteita heillä on ja mitä asioita voisi parantaa.

Kyseessä oli määrällinen kokonaistutkimus ja se tehtiin sähköisellä Google Forms -kyselyllä, jonka linkkiä Perhehoitoliitto jakoi koko maassa toimeksiantajien kautta perhehoitajille. Kysely oli auki kaksi viikkoa ja siihen vastasi tuolla aikavälillä 54 ihmistä, joista 38 kuului tutkimuksen kohderyhmään. Heidän vastauksiaan tässä tutkimuksessa analysoitiin.

Tutkimuksessa nousi esiin, että itsenäisyys oli vastaajien mukaan tehtävässä toimimisessa parasta. Tukimuodoista oman perheen sekä toisten perhehoitajien tuki koettiin merkittävänä. Haasteita perhehoidon tehtävässä esiintyi, esimerkiksi perhehoitolain mukaiset tukimuodot eivät toteutuneet kaikilta osin niin kuin olisi pitänyt, korvaus ei ollut tehtävän vaativuuden ja sitovuuden tasoinen, hyvinvointi- ja terveystarkastuksia ei ollut järjestetty kaikille perhehoitajille ja sosiaaliturva koettiin heikoksi. Perhehoitoliitto koettiin ristiriitaisena. Sieltä sai vastaajien mukaan tukea, mutta osa koki, ettei se hyödyttänyt heitä mitenkään, eivätkä kaikki vastaajat kuuluneet siihen.

Perhehoito on tehtävä, jonka arvoa on vaikea mitata. Totuus on kuitenkin se, että perhehoitajat toteuttavat hienoa ja arvokasta tehtävää. Heidän työhyvinvointiinsa kannattaa panostaa, koska heidän lisäkseen sillä on merkitystä myös perheenjäseniin sekä hoidettaviin. Perhehoidon toimivuuden merkityksessä huomionarvoista on sen edullisuus. Kyseessä on yhteiskunnallisesti tärkeä tehtävä.