Toimistotyön ajankäyttö hoitotyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon aikaa terveydenhuollon hoitohenkilökunta käyttää toimistotyöhön hoitotyön lisäksi. Opinnäytetyössä tutkittiin myös eri toimistotyön tehtävien tehostamista eri tekijöiden näkökulmista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tärkeää tietoa ajankäytön jakaantumisesta toimistotyön ja hoitotyön välillä sekä antaa ideoita toimistotyön tehokkuuden kehittämiseen.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa organisaatiolle kehittämisehdotuksia toimistotyön tehtäviin liittyen hoitotyön ohella. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: Kuinka paljon hoitotyötä tekevät työntekijät käyttävät aikaa keskimäärin toimistotyöhön työajastaan, mitä toimistotyön tehtäviä voitaisiin tehostaa sekä miten eri tehtävät jakautuvat eri ammattiryhmien välillä.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin Etelä-Karjalan keskussairaalassa ja kohderyhmänä olivat sairaanhoitajat, lähihoitajat ja osastonsihteerit valituilta yksiköiltä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimusta varten tehtiin sähköinen kyselylomake sekä Eisenhowerin matriisia hyödyntävä ajanhallinnanseurannanlomake. Kokonaisotanta tutkimuksessa oli 300 henkilöä.

Tutkimuksen kyselyyn vastasi noin 11 prosenttia kohderyhmästä. Hoitajien osalta tuloksista voitiin päätellä, että hoitotyön tekemiseen ei ole riittävästi aikaa ja siihen tulisi käyttää enemmän aikaa työpäivästä. Toimistotyön tehtävät koettiin tärkeiksi, mutta aikaavieviksi. Hoitajat tekevät myös esimerkiksi osastonsihteereille kuuluvia tehtäviä. Osastonsihteerit kokivat tekevänsä pääsääntöisesti omaan työnkuvaan kuuluvia tehtäviä, eivätkä he kokeneet esimerkiksi delegoinnin tarvetta. Päällekkäisyyksiä tehtävissä oli sairaanhoitajien kanssa. Ajanhallinnanseurantaa ei kohderyhmässä ehditty täyttämään.

Tulosten perusteella työtehtävien uudelleenohjausta tai delegointia kannattaisi harkita, sillä hoitajat kokivat, että hoitotyöhön ei ole riittävästi aikaa sekä työtehtävien päällekkäisyyksiä tapahtuu jonkin verran sekä osastonsihteereiden että sairaanhoitajien kanssa. Osastonsihteereillä ei puolestaan tuloksissa ollut suuria eroja yksiköiden välillä. Osastonsihteerit eivät pääsääntöisesti kokeneet, että heille kuuluisi muille kuuluvia työtehtäviä. Osastonsihteereiden työnkuva on erittäin laaja ja sen vaikutus näkyi selkeästi tuloksissa.