Opetuksen plan B kauneudenhoitoalalle
Similä, Johanna (2022)
Similä, Johanna
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716021
Tiivistelmä
Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää koronapandemian aikaisen etäopetuksen ilmiöitä hius- ja kauneudenhoitoalan kontekstissa. Suomessa valtioneuvosto määräsi oppilaitosten etäopetukseen siirtymisestä vuorokauden varoitusajalla pandemian levitessä. Strategiat tai varautumissuunnitelmat poikkeustilanteisiin puuttuivat laajalti (Mäkelä ym. 2020). Bergdahl ja Nouri (2020) tulivat samaan johtopäätökseen tutkiessaan etäopetusta Ruotsissa. Kehittämistyön aihe määrittyi näiden varautumissuunnitelmien puutteiden myötä. Kehittämistyön tavoitteena oli parantaa toimeksiantajaorganisaation opetushenkilöstön valmiuksia toteuttaa etäopetusta digitaalisesti sellaisissa poikkeustilanteissa, joissa luokkahuoneopetus ei ole mahdollista. Toimeksiantajana kehittämistyölle oli ammatillista koulutusta tarjoava Vamia Vaasasta.
Kehittämistyön viitekehyksessä tarkasteltiin osaamisen hankkimiseen kytkeytyviä keskeisiä teorioita, kuten esimerkiksi sosiokonstruktivismia. Tietoperustassa määriteltiin myös tutkintoon johtavan kauneudenhoitoalan koulutuksen konteksti. Tutkimusmenetelmänä kehittämistyössä käytettiin teemahaastatteluita. Haastatteluihin valittiin etäopetuksen kokeneita kauneudenhoitoalan opettajia sekä verrokkiryhmäksi hiusalan sekä sosiaali- ja terveysalan opettajia. Tutkimusaineisto redusoitiin ja teemoiteltiin. Työn tuloksista ilmeni merkittävimmiksi puutteiksi varautumisen näkökulmasta opettajien vaihtelevat perusdigivalmiudet, etäopetukseen tarjolla olleen tuen puutteet, sekä organisaatiotasoisten etäopetusohjeiden puuttuminen. Kehittämistyössä toteutetut tuotokset tehtiin teemahaastatteluista ja tietoperustasta löydettyjen ongelmakohtien kehittämiseksi ja yhdessä nämä tuotokset muodostivat toimeksiantajaorganisaatiolle varautumissuunnitelman. Kehittämistyössä toteutetut tuotokset sisälsivät digiperustaitojen perehdyttämisohjelman, koonnin digituen eri väylistä kohdeorganisaatiossa, visuaalisen tiivistetyn pikaoppaan etäopetuksesta yleisesti sekä kauneudenhoitoalan etäopetukseen varautumisohjeen.
Työn tärkeimpiä johtopäätöksiä oli henkilöstön digivalmiuksien kartoittaminen ja kehittäminen systemaattisesti. Opetushenkilöstöllä kasvatusroolissa tulisi olla valmiudet tukea opiskelijoitaan näiden taitojen kehittämisessä esimerkiksi verkko-opetuksen muodossa. Etäopetustilanteessa kädentaidolliset ammatillisen koulutuksen alat olivat vaikeuksissa, koska kädentaitojen opettaminen verkossa oli vielä erittäin haastavaa. Vaihtoehtoiset tavat opetella kädentaitoja, kuten työpaikalla tapahtuva oppiminen tai oppilaitoksen tiloissa pienryhmissä harjoittelu, olisivat merkittävä tuki etäopetustilanteessa. Onkin ilmeistä, että työelämäyhteistyötä kauneudenhoitoalalla tulee kehittää entisestään. Mikroyritysten resurssihaasteet opiskelijan ohjauksessa täytyy huomioida tarkemmin ja siihen tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, jotta yhteistyö työelämän kanssa kauneudenhoitoalalla toteutuisi optimaalisesti. Tämän kehittämistyön tulokset ovat sellaisenaan hyödynnettävissä alasta riippumatta ammatillisen koulutuksen kehittämiseen kansallisella tasolla sekä sovellettuna hyödynnettävissä myös perusopetuksessa. Jatkokehityshaasteeksi tästä kehittämistyöstä nousee myös henkilöstön kokemuksien purkukeskusteluiden käyttöönotto oppilaitoksissa. Massiivinen määrä kokemusta, osaamista ja tietoa saavutettiin etäopetuksen aikana ja tämä hiljainen tieto kannattaisi hyödyntää poikkeustilanteisiin varautumisessa.
Kehittämistyön viitekehyksessä tarkasteltiin osaamisen hankkimiseen kytkeytyviä keskeisiä teorioita, kuten esimerkiksi sosiokonstruktivismia. Tietoperustassa määriteltiin myös tutkintoon johtavan kauneudenhoitoalan koulutuksen konteksti. Tutkimusmenetelmänä kehittämistyössä käytettiin teemahaastatteluita. Haastatteluihin valittiin etäopetuksen kokeneita kauneudenhoitoalan opettajia sekä verrokkiryhmäksi hiusalan sekä sosiaali- ja terveysalan opettajia. Tutkimusaineisto redusoitiin ja teemoiteltiin. Työn tuloksista ilmeni merkittävimmiksi puutteiksi varautumisen näkökulmasta opettajien vaihtelevat perusdigivalmiudet, etäopetukseen tarjolla olleen tuen puutteet, sekä organisaatiotasoisten etäopetusohjeiden puuttuminen. Kehittämistyössä toteutetut tuotokset tehtiin teemahaastatteluista ja tietoperustasta löydettyjen ongelmakohtien kehittämiseksi ja yhdessä nämä tuotokset muodostivat toimeksiantajaorganisaatiolle varautumissuunnitelman. Kehittämistyössä toteutetut tuotokset sisälsivät digiperustaitojen perehdyttämisohjelman, koonnin digituen eri väylistä kohdeorganisaatiossa, visuaalisen tiivistetyn pikaoppaan etäopetuksesta yleisesti sekä kauneudenhoitoalan etäopetukseen varautumisohjeen.
Työn tärkeimpiä johtopäätöksiä oli henkilöstön digivalmiuksien kartoittaminen ja kehittäminen systemaattisesti. Opetushenkilöstöllä kasvatusroolissa tulisi olla valmiudet tukea opiskelijoitaan näiden taitojen kehittämisessä esimerkiksi verkko-opetuksen muodossa. Etäopetustilanteessa kädentaidolliset ammatillisen koulutuksen alat olivat vaikeuksissa, koska kädentaitojen opettaminen verkossa oli vielä erittäin haastavaa. Vaihtoehtoiset tavat opetella kädentaitoja, kuten työpaikalla tapahtuva oppiminen tai oppilaitoksen tiloissa pienryhmissä harjoittelu, olisivat merkittävä tuki etäopetustilanteessa. Onkin ilmeistä, että työelämäyhteistyötä kauneudenhoitoalalla tulee kehittää entisestään. Mikroyritysten resurssihaasteet opiskelijan ohjauksessa täytyy huomioida tarkemmin ja siihen tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, jotta yhteistyö työelämän kanssa kauneudenhoitoalalla toteutuisi optimaalisesti. Tämän kehittämistyön tulokset ovat sellaisenaan hyödynnettävissä alasta riippumatta ammatillisen koulutuksen kehittämiseen kansallisella tasolla sekä sovellettuna hyödynnettävissä myös perusopetuksessa. Jatkokehityshaasteeksi tästä kehittämistyöstä nousee myös henkilöstön kokemuksien purkukeskusteluiden käyttöönotto oppilaitoksissa. Massiivinen määrä kokemusta, osaamista ja tietoa saavutettiin etäopetuksen aikana ja tämä hiljainen tieto kannattaisi hyödyntää poikkeustilanteisiin varautumisessa.