Olotilana esiintymisvarmuus : Fyysisen ja psyykkisen olotilan itsesäätely esiintymisvalmentautumisessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön aihe on esiintymisvarmuus ja sen rakentaminen traumaattisen esiintymisen jälkeen. Työ on tutkimusmetodiltaan kvalitatiivinen autoetnografinen tapaustutkimus, joka kuvaa oman prosessini varmaksi ja luontevaksi esiintyjäksi.

Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Mistä esiintymisvarmuus syntyy ja miten sen voi rakentaa? Kuinka esiintyjä voi hallita tietoisesti fyysistä ja psyykkistä olotilaansa? Hypoteesini mukaan mielen avulla voi vaikuttaa kehoon ja kehon avulla mieleen. Näin voi muuttaa menneisyyteen pohjaavia itseään uudelleentoteuttavia narratiiveja. Kun oppii vaikuttamaan tietoisesti aivojen vireystilaan sekä hermoston toimintaan, voi itsensä valmentaa optimaaliseen suorituskykyyn esiintymistilanteessa.

Opinnäytetyössä kuvataan ensin esiintymistraumaa ja sen seurauksia. Esittelen prosessistani mallintamani psykofyysisen oppimisprosessin mallin. Esiintymisvarmuuden rakentamista toteutin muun muassa meditaation, mentaaliharjoittelun ja improvisaation työkaluin. Viimeisessä osassa tutkin Kirje tulevaisuudesta -menetelmän soveltamista esiintymiseen valmistautumiseen.

Esiintymisvarmuuden etsiminen johdatti syvien kysymysten äärelle ja löytäminen edellytti oman suhteen muutosta suhteessa itseen, musiikkiin ja yleisöön. Meditaatio ja improvisaatio osoittautuivat käänteentekeviksi työkaluiksi. Kirje tulevaisuudesta -menetelmä soveltui hyvin esiintymiseen valmistautumiseen.

The subject of this thesis is the confidence of a performer, and how to reconstruct it after a traumatic performance experience. The thesis is a qualitative autoethnographic case study about the author’s own process to become a confident and natural performer.

The research questions were: What does the confidence of a performer consist of and how does one build it? How can a performer consciously control their physical and psychological state of being? My hypothesis stated that with the mind one can consciously affect the body, and the other way around. This is how one can change past narratives. When one learns to consciously affect the brainwave lengths, one can coach themselves to an optimal state of being during a performance.

First, I describe a traumatic performance and its effects. I present the psychophysical cognitive process model that I have created based on my own learning process. Meditation, mental practice, and improvisation were the tools used in building the confidence during a performance. In the last part, I studied using the letter from the future, an applied narrative futuring method, in the preparation for a performance.

The search for confidence as a performer led to deep questions and finding the answers required to change the relationship with myself, music, and the audience. Meditation and improvisation proved to be pivotal tools. The narrative futuring method worked well in the preparation for a performance.