Dissonanssi käsikirjoittajan työkaluna
Kaartinen, Elmo (2022)
Kaartinen, Elmo
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716359
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716359
Tiivistelmä
Dissonanssi määritellään kahden tai useamman asian välisenä ristiriitana. Dissonanssi esiintyy monissa eri muodoissa, ja siihen sisältyy usein tunnereaktio. Käsikirjoittajalle tämä on arvokas ilmiö, sillä tunteiden näyttäminen on osa realistisia hahmoja, ja tunteiden aiheuttaminen yleisössä on osa mieleenpainuvan kokemuksen luomista.
Kognitiivinen dissonanssi on ristiriita yksilön uskomusten tai arvojen ja tämän toiminnan välillä. Tämä ilmiö tyypillisesti esiintyy niin fiktiivisten kuin todellisten hahmojen arkielämässä. Merkittävää käsikirjoittajalle kognitiivisesta dissonanssista on ymmärtää, millä tavoin sitä puretaan ja miten se näyttäytyy ulospäin. Ilmiötä voidaan hyödyntää monilla tavoin käsikirjoituksessa kuvaamaan muun muassa hahmon kehittymistä tarinan aikana muuttamalla hänen keinojaan purkaa kognitiivista dissonanssia.
Kun katsojalla on vahvat ennakko-oletukset nähtävästä materiaalista ja nämä oletukset todistuvat vääriksi heidän näkemänsä asioiden perusteella, siitä seuraa psykologinen epämiellyttävyyden tila, jota kutsutaan visuaaliseksi dissonanssiksi. Visuaalista dissonanssia hyödynnetään paljon nykypäivän mediassa erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten luomaan katsojille voimakkaita tunnereaktioita elokuvan avainkohtauksissa.
Audiovisuaalisessa dissonanssissa elokuvan tai muun mediatuotoksen äänimaailma ja kuvamateriaali ovat ristiriidassa keskenään. Jotkin elokuvat, kuten Quentin Tarantinon elokuva Reservoir Dogs (1992) käyttää tätä hyödykseen paljastaakseen kohtauksen näkökulmaa ja shokeeraamaan yleisöä. Suuri osa audiovisuaalista dissonanssia sisältävistä kohtauksista ovat kuitenkin huomaamattomampia, mutta dissonanssilla voi siitä huolimatta olla huomattavia vaikutuksia katsojaan näissäkin kohtauksissa.
Kognitiivinen dissonanssi on ristiriita yksilön uskomusten tai arvojen ja tämän toiminnan välillä. Tämä ilmiö tyypillisesti esiintyy niin fiktiivisten kuin todellisten hahmojen arkielämässä. Merkittävää käsikirjoittajalle kognitiivisesta dissonanssista on ymmärtää, millä tavoin sitä puretaan ja miten se näyttäytyy ulospäin. Ilmiötä voidaan hyödyntää monilla tavoin käsikirjoituksessa kuvaamaan muun muassa hahmon kehittymistä tarinan aikana muuttamalla hänen keinojaan purkaa kognitiivista dissonanssia.
Kun katsojalla on vahvat ennakko-oletukset nähtävästä materiaalista ja nämä oletukset todistuvat vääriksi heidän näkemänsä asioiden perusteella, siitä seuraa psykologinen epämiellyttävyyden tila, jota kutsutaan visuaaliseksi dissonanssiksi. Visuaalista dissonanssia hyödynnetään paljon nykypäivän mediassa erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten luomaan katsojille voimakkaita tunnereaktioita elokuvan avainkohtauksissa.
Audiovisuaalisessa dissonanssissa elokuvan tai muun mediatuotoksen äänimaailma ja kuvamateriaali ovat ristiriidassa keskenään. Jotkin elokuvat, kuten Quentin Tarantinon elokuva Reservoir Dogs (1992) käyttää tätä hyödykseen paljastaakseen kohtauksen näkökulmaa ja shokeeraamaan yleisöä. Suuri osa audiovisuaalista dissonanssia sisältävistä kohtauksista ovat kuitenkin huomaamattomampia, mutta dissonanssilla voi siitä huolimatta olla huomattavia vaikutuksia katsojaan näissäkin kohtauksissa.