Vesannon ikäihmisten palveluohjaus: toimintamallia etsimässä
Salo, Ira (2022)
Salo, Ira
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060816788
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060816788
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Vesannon kunta. Toimeksiannon lähtökohtana oli tarve kehittää ja vahvistaa ikääntyneiden asiakkaiden palveluohjauksen käytäntöjä. Opinnäytetyön tulosten ja johtopäätösten perusteella toimeksiantajalle annettiin suositus palveluohjauksen toimintamalliksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Pohjois-Savon alle 5.000 asukkaan kunnissa käytössä olevia ikäihmisten palveluohjauksen käytäntöjä ja malleja sekä ammattilaisten näkemyksiä palveluohjauksen merkityksestä ja asemasta palvelukokonaisuudessa. Teoriapohjaksi koottiin tietoa palveluohjauksesta perehtymällä lainsäädäntöön, laatusuosituksiin, kirjallisuus- ja tutkimuslähteisiin sekä hyväksi havaittuihin käytäntöihin.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin haastattelemalla viittä ikäihmisten palvelujen ja hoivan parissa työskentelevää käytännön ammattilaista. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla, ja johtopäätöksiä tehdessä aineistoa peilattiin teoreettiseen viitekehykseen.
Tulosten mukaan kuntien välillä on eroja niin ikääntyneiden palveluohjauksen kuin palvelutarpeen arvioinninkin käytännöissä ja menetelmissä. Osassa kunnista on alettu kehittämään asiakas- ja palveluohjauksen keskitettyä mallia. Toisaalla palveluohjaus oli jakautunut monen eri ammattilaisen tehtäväksi. Tämä pirstaleisuus ja irrallisuus voi johtaa siihen, että palveluohjausta ei nähdä kokonaisvaltaisena jatkuvana prosessina. Syrjäseuduilla palvelujen tarjonnassa voi olla puutteita, minkä palveluihin ohjautuminen ei aina toteudu ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Ikääntyneiden kotona asumista pyrittiin tukemaan kunnissa kaikilla käytössä olevilla resursseilla. Haastatteluun osallistuneet uskoivat, että palvelujen saamisen kriteerit sekä palvelutarpeen arvioinnin ja palveluohjauksen käytännöt yhdenmukaistuvat, kun ikäihmisten palvelut siirtyvät hyvinvointialueen järjestämisvastuulle.
Opinnäytetyön tulosten ja johtopäätösten pohjalta toimeksiantajalle ehdotettiin, että ikäihmisten palveluohjauksen perustaksi otetaan alueella käyttöön tuleva geneerisen palveluohjauksen sekä keskitetty neuvonnan ja asiakasohjauksen malli. Haastavassa tilanteessa olevien ja monia palveluja tarvitsevien kohdalla olisi tarpeen soveltaa Case Management -ideologian mukaista intensiivistä palveluohjausta. Syvempää tietoa palveluohjauksen merkityksestä voisi saada selvittämällä ikäihmisten ja heidän läheistensä kokemuksia ja näkemyksiä. Olisi tarpeellista selvittää myös sitä, kuinka tulevat hyvinvointialueen määrittelemät yhtenäiset mallit ja käytännöt toteutuvat pienissä maaseutukunnissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Pohjois-Savon alle 5.000 asukkaan kunnissa käytössä olevia ikäihmisten palveluohjauksen käytäntöjä ja malleja sekä ammattilaisten näkemyksiä palveluohjauksen merkityksestä ja asemasta palvelukokonaisuudessa. Teoriapohjaksi koottiin tietoa palveluohjauksesta perehtymällä lainsäädäntöön, laatusuosituksiin, kirjallisuus- ja tutkimuslähteisiin sekä hyväksi havaittuihin käytäntöihin.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin haastattelemalla viittä ikäihmisten palvelujen ja hoivan parissa työskentelevää käytännön ammattilaista. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla, ja johtopäätöksiä tehdessä aineistoa peilattiin teoreettiseen viitekehykseen.
Tulosten mukaan kuntien välillä on eroja niin ikääntyneiden palveluohjauksen kuin palvelutarpeen arvioinninkin käytännöissä ja menetelmissä. Osassa kunnista on alettu kehittämään asiakas- ja palveluohjauksen keskitettyä mallia. Toisaalla palveluohjaus oli jakautunut monen eri ammattilaisen tehtäväksi. Tämä pirstaleisuus ja irrallisuus voi johtaa siihen, että palveluohjausta ei nähdä kokonaisvaltaisena jatkuvana prosessina. Syrjäseuduilla palvelujen tarjonnassa voi olla puutteita, minkä palveluihin ohjautuminen ei aina toteudu ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Ikääntyneiden kotona asumista pyrittiin tukemaan kunnissa kaikilla käytössä olevilla resursseilla. Haastatteluun osallistuneet uskoivat, että palvelujen saamisen kriteerit sekä palvelutarpeen arvioinnin ja palveluohjauksen käytännöt yhdenmukaistuvat, kun ikäihmisten palvelut siirtyvät hyvinvointialueen järjestämisvastuulle.
Opinnäytetyön tulosten ja johtopäätösten pohjalta toimeksiantajalle ehdotettiin, että ikäihmisten palveluohjauksen perustaksi otetaan alueella käyttöön tuleva geneerisen palveluohjauksen sekä keskitetty neuvonnan ja asiakasohjauksen malli. Haastavassa tilanteessa olevien ja monia palveluja tarvitsevien kohdalla olisi tarpeen soveltaa Case Management -ideologian mukaista intensiivistä palveluohjausta. Syvempää tietoa palveluohjauksen merkityksestä voisi saada selvittämällä ikäihmisten ja heidän läheistensä kokemuksia ja näkemyksiä. Olisi tarpeellista selvittää myös sitä, kuinka tulevat hyvinvointialueen määrittelemät yhtenäiset mallit ja käytännöt toteutuvat pienissä maaseutukunnissa.