Psykofyysinen lähestymistapa ja keholliset menetelmät ahdistuksen hoidossa : integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Mielenterveyden häiriöt ovat Suomessa suuri kansanterveydellinen ongelma. Yleisimpinä niistä pidetään ahdistuneisuushäiriöitä, joihin liittyy usein myös terveyspalveluiden suurkäyttöä sekä muuta psykiatrista samanaikaissairastavuutta. Toisaalta ahdistuksen alihoitoa pidetään yleisenä ja häiriötä vaikeana tunnistaa. Ahdistuneisuushäiriöiden käypähoitosuosituksessa ensisijaisina hoitomuotoina suositellaan lääkehoitoa, kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai näiden yhdistelmää. Tutkimusnäyttöä kehollisten menetelmien tai fysioterapian soveltamisesta ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa on suosituksen mukaan niukasti. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa ajankohtaista ja käytännössä hyödynnettävää tietoa psykofyysisestä lähestymistavasta ja kehollisista menetelmistä ahdistuksen hoidossa. Tavoitteena oli selvittää, miten ja millaisin tuloksin psykofyysistä lähestymistapaa ja kehollisia menetelmiä on käytetty ahdistuksen hoidossa.

Opinnäytetyö toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin elektronisesti PubMed, CINAHL, Pedro, Medline ja ProQuest Central tietokannoista. Aineistoon valikoitui 16 vertaisarvioitua englanninkielistä tutkimusta, jotka arvioitiin JBI:n arviointikriteeristöjen perusteella. Aineiston analysoinnissa ja järjestämisessä käytettiin menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Katsauksen tulokset viittasivat sekä biomekaanisen että psykofyysisen lähestymistavan hyödyllisyyteen ahdistuneisuuden hoidossa, joskin tulokset olivat osin ristiriitaisia. Yhdenmukaisimpia tuloksia saatiin psykofyysisen lähestymistavan mukaisista kognitiivista ja kehollista työskentelyä yhdistelevistä menetelmistä, jotka näyttivät ahdistuksen lievittymisen ohella edistävän myös koettua elämänlaatua, itseymmärrystä sekä opittujen ajattelu-, tulkinta- ja toimintamallien muutosta.

Katsaus osoittaa kansainvälisen psykofyysistä lähestymistapaa koskevan tutkimuksen ja tutkimusnäytön laajuuden ja moninäkökulmaisuuden, joka kansallisella tasolla on jäänyt pitkälti huomiotta. Katsauksen tuloksia voidaan hyödyntää suoraan sekä fysioterapia-alan sisäisessä keskustelussa ja kehittämistyössä että laajemmin kuntoutuspalvelujärjestelmässä palveluihin ohjaamisen ja niiden kehittämisen tukena. Nykyisen ymmärryksen ja hoidon paradigman laajentamiseksi, lisää aihetta koskevaa tutkimusta suuremmilla otoksilla ja satunnaistetuissa kontrolloiduissa koeasetelmissa kuitenkin tarvitaan. Erityisen tervetullutta ja tärkeää olisi kansallisen terveydenhuollon puitteissa toteutettu hoidon muotoja vertaileva arviointitutkimus.